Suppilovahveropiirakka á la Maija

Kunniakkaita perinteitä vai kaavoihin kangistumista

Nyt astunen aralle alueelle. Mikä on perinnettä, eli pohjavireeltään positiivista toimintaa ja mikä kaavoihin kangistumista, eli luonteeltaan tylsää ja taantunutta? Jos teet asiat aina samalla lailla, niin kumpaan luokkaan kuulut – perinteitä kunnioittaviin vai paikalleen jämähtäneisiin.

Eilen, miettiessäni jälleen kerran aamun perjantaireseptin aihetta, katselin sivusilmällä kympin uutisia. Herra Loppukevennys, Mika Tommola, vieraili puolustusministeriön ruokalassa haastattelemassa jotain ylitarkastajaa, joka oli koko työuransa syönyt joka torstai kello 11 lounaaksi hernekeittoa. Yhteensä yli 500 litraa – julisti journalistin laskelma. Vaikuttavaa - tavallaan. Oliko tämä perinteiden kunnioittamista vai kaavoihin kangistumista?

Entä kun Toyotan tehtaassa joka ikinen osa asennetaan autoon aina samalla tavalla? Tai äidin perunamuusi valmistetaan aina saman salaisen kaavan mukaan. Tai jo eläkkeelle siirtyneet kansalaiset istuvat joka sunnuntai-ilta saariston lauttajonossa matkalla kohti kotia, vaikka maanantaina ei olisi jonoa eikä heidän tarvitse mennä töihin. ”Sunnuntaina mennään, koska ollaan aina menty.”

Mihin sarjaan nämä tapaukset kuuluvat?

Saan silloin tällöin positiivista palautetta, kun tarjoan aina erilaisen ruokavinkin viikonlopuksi. Vaihtelusta pidetään. Ihmisen perusluonne tuntuu olevan taipuvainen kangistumaan tiettyihin kaavoihin, mutta pieni osa jokaisesta meistä kaipaa vaihtelua, uusia ideoita ja virikkeitä. Toivon, että vaikka et reseptini mukaan kokkaisikaan, niin nappaa kaupasta edes kerran viikossa joku uusi raaka-aine ja vetreytä mieltä sekä kieltä!

Lopuksi vastaan omiin kysymyksiini:

- Toyotan tehtaiden toimintatapaa kutsutaan laaduksi

- Äidin perunamuusia kutsutaan herkuksi

- jonottamista vain tavan vuoksi kutsutaan kaavoihin kangistumiseksi

- ja jokainen muodostakoon oman kantansa 500 litrasta hernekeittoa.

Suppilovahveropiirakka á la Maija
Olemme nuori perhe ja vasta luomassa perinteitä. Tämän syksyn miniperinne on kuitenkin jo muodostunut. Sienestys mökillä. Pienin, kolmekuukautinen, nukkuu kopassaan sammalmättäällä, kun isosisko etsii sieniä innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna. Ja tulosta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jos jaksat lukea ihan alas asti, niin esittelen toisen asian, josta yritän kovasti tehdä perinnettä.

Tämän perjantain ruokana piiras viime viikonlopun sadosta. Herkullista!

AINEKSET

Taikina

- 5 dl vehnäjauhoja

- 125g pehmeää voita

- hyppysellinen suolaa

- 1,5 dl vettä

Piirakan täyte

- 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)

- 1 punasipuli

- ½ pakettia pekonia

- 2 munaa

- 1,5 dl kermaa

- 1,5 dl maitoa

- 1 dl parmesaania raastettuna

- suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle parmesaani. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Herkuttele

Maistuisiko kokkikurssi?
Viime keväänä ne aloitimme ja nyt jatkamme - kokkikurssit saaristossa. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tämä on hieno tuote. Sen tietää siitä, kun sitä on hauska toteuttaa!

Tarjolla on kahta eri laatua. Keittiöpäällikkömme johdolla kokkaillut kurssit ryhmille sekä allekirjoittaneen johdolla myös yksityisille.

Tutustu, niin ehkä tutustutaan!

Mukavaa viikonloppua toivotellen - kaavoihin kangistumatta, perinteitä luoden ja kunnioittaen.

Perjantaikokki

Perjantaikokin kokkikurssit - mukaan voit lähteä vaikka yksin!
Kokkikurssit aktiviteetiksi ryhmillemme Julien Boulangerin johdolla