Kermainen kantarellikeitto

Pakkasta maailmaan, vaikka sitten kaapista
Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.

Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.

Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.

Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.

En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.

Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?
Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” - jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!

Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.

Kermainen kantarellikeitto

AINEKSET
- 2,5 dl kantarelleja
- 1 keltasipuli
- 1 rkl voita
- 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
- 2 - 3 dl kermaa
- suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.

Perjantaikokin joulutervehdys
Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut suuri ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!

Perjantaikokki

Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen sekä laiskan miehen vuoden viimeinen resepti.

Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:

- Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse.
- Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al.Istu ja nauti:Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

12.1. ne taas alkavat!
Siis mitkä?

Blinit à la anoppi

Vuositilinpäätöksen aika
Perjantairesepti jää kohta joulutauolle. Ensi viikon perjantaina se vielä ilmestyy, mutta sitten Perjantaikokki keskittyy herkutteluun joulunpyhien ajan.

Kohta päättyy myös vanha vuosi ja on jälleen uuden vuoden ja uusien lupausten aika. Mitä sinä aiot tehdä ensi vuonna? Ja vielä tärkeämpää, aiotko pitää lupauksesi? Harva muistaa, mitä sitä tuli vajaa vuosi sitten luvattua. Minäpä muistan. Miksikö? Kirjoitin lupaukseni Perjantaireseptiin ja kerroin siten muutamalle lukijalle. Onpahan muistuttelijoita lupausten suhteen…

Miten vuosi meni?

Jos jotain lupaa, niin pitää olla pokkaa tarkistaa myös onnistuminen. Katsotaanpa lupaukseni tammikuulta ja analysoidaan onnistuminen.

Lupaukset vuonna 2007

Lupaus: lupaan juoda viiniä ruuan kanssa, myös joskus lounaalla.

Toteuma: tämä oli helppo nakki ;)

Lupaus: lupaan nukkua joskus liian pitkään ilman huonoa omaatuntoa.

Toteuma: tämäkin toteutui - jopa useammin kuin kerran.

Lupaus: lupaan nauttia hyvästä ruuasta ja ylenkatsoa pahaa ruokaa.

Toteuma: aijai, miten tämä oli helppoa. Lastenleikkiä!

Lupaus: lupaan kiittää hyvästä palvelusta, kun sitä saan.

Toteuma: kun sain, niin kiitin.

Lupaus: lupaan antaa kehittävää palautetta huonosta palvelusta.

Toteuma: kyllähän tätäkin annoin ja palvelualan ihmisenä väitän, että tämä on joskus jopa arvokkaampaa kuin kehuminen. Toivoisin, että suomalaiset avaisivat suunsa pikemminkin kuin äänestäisivät jaloillaan. Silloin annetaan mahdollisuus kehittyä ja kehittää.

Lupaus: lupaan hymyillä aina, kun katson peiliin.

Toteuma: muistiani pinnistän, enkä kyllä muista itkeneenikään. Ehkä siis onnistuin.

Lupaus: lupaan välttää peilejä, kun ei hymyilytä.

Toteuma: no nyt muistan, miksi uskalsin luvata edellisen kohdan! Eli edelliseen ja tähän vahva ”kyllä onnistuin”!

Lupaus: lupaan pitää itseäni muita parempana kuskina.

Toteuma: Jep, joka päivä. Useimmiten fillarikuskina. Tämä käy sitä helpommaksi, mitä enemmän sataa. Kilpailevien fillarikuskien määrä vähenee… Pakkanen auttaa myös.

Lupaus: lupaan ajaa paljon polkupyörällä.

Toteuma: kyllä vain, kilometrejä kertyi n. 2000 työmatkoista ja hupiajo päälle.

Lupaus: lupaan hävittää keittiöstäni kaikki turhat, toimimattomat kodinkoneet ja keskittyä puukko+leikkuulauta-linjalle.

Toteuma: pitkällisen pohdinnan ja komeroiden tutkinnan jälkeen on myönnettävä, että pieleen meni. Voileipägrilliä en muista käyttäneeni koko vuonna.

Lupaus: lupaan pitää puukot terävinä.

Toteuma: oujee… omat veitset ovat kuin partaterät!

Viimeinen lupaus: lupaan välttää katteettomia lupauksia.[i]

Toteuma: kahdestatoista lupauksesta yksitoista piti, joten hyväksyttäköön tämäkin.

Näin helppoa se on! Kun lupaa jotain, niin lupaus täytyy myös pitää :) Nyt ei muuta kuin jokainen miettimään omaa listaansa ensi vuodelle! Älkää tehkö siitä liian hankalaa, ettei puhti lopu kesken vuoden.

Blinit à la anoppi
Blinireseptistä on kymmeniä eri versioita. Mielestään parhaan löytää vain kokeilemalla. Tämä on ehdottomasti paras versio, jota olen syönyt ja se on anoppini resepti. Hän on tehnyt blinejä varmasti satoja kertoja. On kokeiltu oluen kera, eri jauhomäärillä ja vaikka miten. Tämä versio on siis jo hioutunut timantti. Suosittelen!

AINEKSET

- 1,5 dl karkeita vehnäjauhoja

- 2.5 dl tattarijauhoja

- 0.5 dl ruisjauhoja

- 25 g hiivaa

- 2.5 dl maitoa

- 2.5 dl vettä

- 1 tl suolaa

- 2 kpl keltuaista

- 2 kpl valkuaista

VALMISTUS

Liota hiivaa kädenlämpöiseen vesi-maitoseokseen ja lisää suola sekä loraus rypsiöljyä. Sekoita joukkoon jauhot ja anna taikinan levätä 4-6 tuntia tai yön yli peitettynä huoneenlämmössä. Tunti pari ennen paistamista erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista taikinasta blinejä. Ohjeesta tulee 7-8 bliniä. joiden läpimitta on noin 10 cm. Paistamiseen parhaita ovat valurautapannut – ranskalaiset sellaiset. Paistamiseen voi voin sijasta käyttää rypsiöljyä höystettynä voinokareella. Näin blineistä ei tule liian tuhdin makuisia.

Nauti mädin, sipulin ja smetanan kera.

Perjantairesepti kaksi vuotta!
Perjantairesepti täytti kaksi vuotta joulukuun alussa. Haluatko antaa lahjan? Suosittele ystävällesikin. Perjantaikokki kiittää!

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki
http://www.emaileri.fi/g/p/10949/500191/8716/190/68/8

Hernekeittoa ja pannukakkua

Hyvä ruoka tekee hyvää
Luin keskiviikkona uutisen Suomen nuorten menestyksestä Pisa-tutkimuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan eri OECD-maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista mm. matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Näissä kaikissa Suomen nuoret ovat kansainvälistä huippuluokkaa - piikkipaikalla melkein kaikissa osa-alueissa. Upea saavutus.

Pienemmällä uutisoitiin, että huippuosaamisemme ei ulotukaan aivan kaikille elämän osa-alueille. Unicefin kokoamassa lasten hyvinvointitilastossa emme yllä kolmen parhaan joukkoon. Huonoimman sijoituksen saamme lasten perhe- ja ystävyyssuhteissa, jossa olemme sijalla 17. Mikä mättää?

Ruoka-ajat kunniaan
Lueskelin uutista hieman sivusilmällä, kunnes tartuin viimeiseen lauseeseen. Siinä Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että perhesuhteiden pisteitä laskee se, että perheet eivät useinkaan kokoonnu syömään yhdessä.

Havahduin, että voiko se muka olla niin yksinkertaisesta asiasta kiinni. Onko yhteisellä aterialla niin suuri vaikutus, että sen puuttuessa tipumme kansainvälisissä tilastoissa kolisten? Mietin hetken, että miten nykyperheet tapaavat toisia perheenjäseniä, keskustelevat iloista ja suruista tai saavat tietoa lastensa menoista. Tuntuu, että perheen yhteistä aikaa tärkeämpää on omistaa kuntoklubin kuukausikortti, harrastaa viittä eri lajia jo lapsesta ja saada kymppejä koulun kokeista. Aikaa ei siis ole edes yhteiseen, päivittäiseen ruokahetkeen. Ei, vaikka kaikkien pitää syödä – useimpien vielä kolmesti päivässä.

Elämän näennäinen helppous on mahdollistanut sen, että viisihenkisessä perheessä on illalla viisi eri ruoka-aikaa. Kukin syö kun kerkiää. Paketti mikroon ja ”pling”. Sitten otetaan suunta omaan huoneeseen lautasen kanssa, tietokoneen näyttö päälle ja sosiaalista aikaa viettämään kavereiden kanssa chattaillen. Aikoinaan, kun pelkkää ruoan lämmittämistä varten piti laittaa hellaan valkea ja odottaa ainakin puolisen tuntia, oli yhteinen ruokailuaika elämisen edellytys. Salakavalasti tuli ruokapöydässä opittua sosiaalisen elämän perustaidot, parannettua sydänsurut, jaettua ilot ja pysyttyä kärryillä lasten ja heidän kaveriensa elämästä.

Eräs lukijani sanoi kerran upean lauseen ruokailuun liittyen. En enää muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli se, että hyvän ruoan ääreen kokoontuu vain ihmisiä, jotka haluavat olla toisilleen hyviä. Niinpä.

Hernekeittoa ja pannukakkua

Eilen oli torstai ja itsenäisyyspäivä. Televisiosta tuli perinteiseen tapaan Tuntematon Sotilas. Oli siis vain yksi ja ainoa ruoka, joka sopi tähän tilanteeseen. Perinteinen hernekeitto ja pannukakku. Myönsimme vaimoni kanssa toisillemme hieman häpeissämme, että emme olleet koskaan itse valmistaneet hernekeittoa. Syöty kyllä useasti. Oli siis jo aikakin kokeilla. Tätä reseptiä en väitä itse kehitellyksi. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Löysimme sen ruokala.tv:n reseptiarkistosta.

AINEKSET
Hernekeitto:
- 2,5 l vettä
- 500 g kuivattuja herneitä
- 500 g savukinkkua tai -potkaa, pekonia, joulukinkun jämiä tms.
- 2 sipulia
- 2 kpl kasvis- tai lihaliemikuutiota (tai 2 rkl lihafondia)
- suolaa ja pippuria
- 1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta meiramia hienonnettuna

Pannukakku:
- 4 dl vehnäjauhoja
- 1/2-1 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl suolaa
- (1 tl kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria)
- 8 dl maitoa
- 3 kananmunaa
- 50 g voita sulatettuna

VALMISTUS

Hernekeitto:
Liota herneitä vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois, huuhtele herneet ja valuta. Mittaa vesi kattilaan ja lisää herneet. Hienonna sipuli ja lisää se sekä liemikuutiot kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Paloittele liha ja lisää palat keittoon.(Jos käytät savupotkaa, laita se kattilaan herneiden kanssa samaan aikaan antamaan makua keittoon. Nosta se sitten pois kattilasta kun herneet ovat kypsiä, irrottele liha luusta, kuutioi ja lisää keittoon.) Mausta keitto suolalla, pippurilla ja meiramilla. Anna keiton kiehua hetki ennen tarjoilua. Tarkista maku. Tarjoa keitto sinapin ja ruisleivän kanssa. Voit ripotella pinnalle myös pilkottua sipulia.

Pannukakku:
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon maito sekä kananmunat hyvin sekoittaen. Lisää viimeiseksi voisula. Anna taikinan turvota hetken, kaada se leivinpaperilla vuorattuun uunipannun ja paista 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Tarjoa kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Ja sitten koko perhe pöydän ääreen ja syömään!

Mukavaa viikonloppua toivotellen

Perjantaikokki

Joko tutustuit Herrankukkaron kokkikursseihin? Osta vaikka lahjakortti joululahjaksi. Hänelle, jolle haluat olla hyvä.

Kaalikääryleet

Kuinka mies kiedotaan pikkusormen ympärille
Naisilla - niillä on sellainen synnynnäinen taito. Sellainen, josta miehet voivat vain haaveilla ja parhaimmatkin yrityksemme jäävät vain laimeaksi häivähdykseksi todellisten taidonnäytteiden rinnalla.

Ennen luulin, että taito kehittyy iän myötä. Vielä mitä! Se periytyykin äidiltä tyttärelle dominanttina geeninä ja merkkejä siitä havaitsee jo kapaloiässä. Tyttöjen ja poikien ero tässä tulee esiin viimeistään silloin, kun puhe alkaa luistamaan. Taitoa voi kutsua kietomiseksi tai käärimiseksi - siis pikkusormen ympärille. Saanen kertoa valaisevan esimerkin.

Moni perjantaireseptiläisenä pitempään viihtynyt tietää, että perjantaikokki tykkää fillaroimisesta. Kuin se kuuluisa hullu siitä aamupuurostaan. Autoilu on kallista ja kävely puolestaan luonteelleni auttamattoman hidasta puuhaa. Polkupyörä on siis mitä oivallisin väline juuri minun käyttööni. Ostin välittömästi lapsen saatuani polkupyöräkärryn. Sellaisen, jossa voi kuljettaa lapsia ympäriinsä ja lauleskella mennessään. Ilokseni tyttäreni ihastui siihen, eikä enää (iskän ollessa kotona) suostu menemään autolla päiväkotiin. Ei, vaikka olisi pakkasta tai räntäkeli.

Keskiviikkona, pitkän sateisen ja pimeän ajan jälkeen, oli vihdoin kirkas pakkasaamu täällä etelässäkin. Sininen taivas, valoisaa jo ja aurinko juuri nousemassa taivaanrannan takaa. Olin laittanut kärryn maastopyöräni perään ja olimme tyttäreni kanssa pukeutuneet kylmää vastaan. Laitoin hänelle kypärän päähän ja olin nostamassa häntä kärryn kyytiin, kun hän huudahti: "Kato iskä! Mikä tuolla on?" Pieni pakkastumppuun verhottu käsi osoitti olkani yli taivaalle. Käännyin katsomaan ja siellä korkealla sinisellä taivaalla möllötti komea kuun puolikas. Sanoin, että se on kuu. "Eikö olekin hassua, että se näkyy vaikka on jo valoisaa?" Luonnonilmiön hassuus ei kaksivuotiasta kummastuttanut. Hän osoitti päättäväisesti kohti möllöttävää kuuta ja sanoi: "Iskä... anna Julialle tuo... tuo kuu tuolta taivaalta!

"Olin myyty. Siitä paikasta olisin tikapuut rakentanut, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Kun illalla sitten tulin kotiin, oli vaimoni valmistanut kaalikääryleitä. Niillä oli salaliitto! Kietovat ja käärivät puolustuskyvytöntä koko päivän. Onnesta ymmyrkäisenä olin taas lähdössä tikkaita tekemään...

Kaalikääryleet

AINEKSET

- 1 kaali

- 800 g nauta-sika -jauhelihaa

- 2 isoa porkkanaa

- 1 dl puuroriisiä

- 1/2 dl siirappia

- 1 iso sipuli

- suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Koverra kanta pois kaalista. Keitä kaalia runsaassa vedessä, kunnes lehdet pehmenevät rullattaviksi. Voit ohentaa alaosan paksua lehtiruotia, jotta lehdet on helpompi rullata. Irrota isoimmat lehdet käärinlehdiksi. Pilko sipulit sekä porkkanat ja kuullota. Lisää jauheliha ja ruskista. Keitä riisi ja lisää jauhelihan joukkoon. Pilko loppuosa kaalista jauhelihan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita käärinlehdelle n. 3 rkl täytettä ja taita reunat suoraksi täytteen päälle. Rullaa sitten kääryleiksi. Asettele kääryleet uunivuokaan vieri viereen. Laita 2 dl vettä vuokaan ja valuta siirappia kääryleille. Voit lisätä myös pienet voinokareet kääryleiden pinnalle.

Paista uunissa 170 asteessa noin tunti. Valele kääryleitä liemellä paistamisen aikana muutaman kerran.

Tarjoa puolukkasurvoksen, suolakurkkujen ja perunamuhennoksen kera. Paistinliemestä voit tehdä kastikkeen.

Hullu tykkää puurosta, perjantaikokki kaalikääryleistä. Kun pienistä asioista tulee iloiseksi, niin ne isot vasta naurattavatkin :)

Onnellista viikonloppua ja iloista ilmettä pikkujouluihin toivoo

Perjantaikokki
Herrankukkaron kokkikurssi - vaikka vaimolle joululahjaksi?

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Kun hymylihakset hyytyvät
Sri Lanka on ollut tällä viikolla esillä MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa usein. Syynä on, että toimittaja Rita Strömmer vieraili saarella tutustumassa Lotus Hill -hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa työnantajani Pentti-Oskari Kangas on erittäin aktiivisesti mukana. Hän tekee siellä talvisin ruohonjuuritason hyväntekeväisyystyötä.


Meillä oli vaimoni kanssa kunnia suunnata tuolle hymyjen saarelle, kuten Pentti-Oskari saarta nimittää, häämatkallemme kahdeksi viikoksi. Vuosi oli 2004 ja ajankohta kolme kuukautta ennen tsunamia. Saimme kuulla ennen matkaa, kuinka sri lankalaiset aina vain hymyilevät ja tervehtivät kaikkia ulkomaalaisia kohteliaasti "helou, helou sir!" -huudahduksilla. Suhtauduin tietoon hieman yliolkaisesti. "Oskarin höpinöitä" - ajattelin. Miksi ne siellä meille moikkailevat - eiväthän edes tunne meitä?


Hymyt iskivät vastaan jo lentokoneesta Colombon kentälle astuttaessa - yhtä kaikenympäröivänä kuin trooppinen kosteus ja kuumuus. Vaikka häämatkalla olimmekin, niin emme mekään olleet NIIN yhtä hymyä, kuin meitä vastaan kävelleet ventovieraat. Ja jokainen tervehti - joko hymyn säestämällä nyökkäyksellä tai sitten iloisella "helou!" -huudahduksella. Koitimme nyökkäillä takaisin ja hymyillä minkä kerkesimme. Mutta niska kipeytyi kuin tammikuisella bussipysäkillä viimaa vältellessä ja hymylihaksemme kramppasivat. Suomalaisia kun olimme. Aloimme uskoa Oskarin sanat todeksi.


Tutkimme saarta pienen mopon selästä. Minä ajoin ja vaimo peesasi tarakalla. Olimme saaneet ohjeet, että suuntaamalla viidakkoteille, tapaa aidoimmat ihmiset. Näin kävikin. Mitä syvemmälle ajoimme, sen kauemmaksi rannan turistialueesta pääsimme. Ja sitä iloisemmiksi "helou"-huudahdukset muuttuivat. Se oli uskomatonta. Välillä ei tiennyt, mistä puskasta "helou!" huudettiin, joten koitimme hymyillä takaisin joka ilmansuuntaan ja moikkailla samalla. Vaarallista touhua, kun ajelee kaksi päällä mopolla pomppuisella tiellä. Molempien päät pyörivät edestakaisin hymy korvissa ja kädet heiluttavat tervehdyksiä kuin tuulimyllyt.


Loogisena ja järjestelmällisinä suomalaisina ratkaisimme ongelman. Teimme työvuorot. Tarakalla istuva moikkailee ja kuski hymyilee. Näin selvisimme mopokyydeistä turvallisesti koko kaksiviikkoisen vierailumme ajan!

Hymy tarttui. Vielä tätäkin kirjoittaessa sri lankalaisten hymyt hymyilyttävät!
Moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta hymy on pysynyt, vaikka helpolla saarelaiset eivät ole päässeet. Ehkä me voisimme antaa heille lisäaihetta hymyyn?


Lotus Hill -hankkeella on meneillään "Ystävyyden rannenauha" -kampanja. Suosittelen tutustumista! Minä tilasin itselleni kaksi, yhden molemmille lapsilleni. Annan joululahjaksi, vaikka eivät niiden viestiä vielä ymmärräkään. Kerron, että nauhat tulevat kaukaa meren takaa ja ne on hymyillen valmistettu.


MTV3:n netti-TV:stä voit katsoa veloituksetta Huomenta Suomen uutispätkät Sri Lankasta ja Pentti-Oskarin päiväkirjaa tsunamista lähtien pääset lukemaan alla olevasta linkistä.

Ystävyyden rannenauha -kampanja
Pentti-Oskarin päiväkirja tsunamista lähtien

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Joskus sitä tulee hymyiltyä myös Suomessa. Varsinkin, jos saa aikaiseksi jotain oikein hyvää ruokaa. Tämän alla olevan syötyämme hymyilimme koko perhe.


AINEKSET
- 600 g lohta
- 1 kukkakaali
- 2 porkkanaa
- 1 dl vuohenmaitogoudaraastetta (tai parmesaania)
- 1 rkl kasvisfondia
- 4 siivua pekonia
- parsakaalin kukintoja
- 1/2 purkkia kermaviiliä
- 1/2 purkkia raejuustoa
- 1 dl katkarapuja
- hyppysellinen sitruunapippuria
- suolaa ja pippuria myllystä


VALMISTUS
Sekoita raejuusto, kermaviili ja katkaravut kastikkeeksi. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan. Pilko porkkanat ja kukkakaalit pieneksi. Keitä fondilla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada keitinliemi pois kattilasta, mutta ota siitä n. 1 dl talteen. Soseuta ja lisää tarvittaessa lientä. Sekoita joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko pekonit pieneksi ja paista rapeaksi. Jäähdytä talouspaperipalan päällä. Lisää pekonipalat pyreen joukkoon ja pidä pidä pyre lämpimänä.

Paista lohi. Kuumenna öljytty parilapannu kuumaksi. Laita lohet pannulle nahkapuoli alaspäin. Laske lämpö puoliteholle ja käännä aivan hetkeksi vasta, kun kala on jo lähes valmis. Näin saat rapean nahan ja oikean kypsyysasteen. Mausta kalan pinta suolalla ja pippurilla.

Lohen ollessa pannulla, höyrytä parsakaalit.

Herkullista viikonloppua!
Toivoo
Perjantaikokki
Joko tutustuit perjantaikokin kokkikursseihin?