Keväisen kepeä pääsisäislammas grillistä

Kesä tulee grillistä

Pääsiäisen kunniaksi perjantairesepti taipui torstaireseptiksi. Kotimme hengetär helli Perjantaikokkia eilen niin erinomaisella pääsiäislampaalla, että sen resepti on ihan pakko saada eetteriin ennen juhlapyhiä.

Pääsiäisenä talvi taittuu kohti kevättä. Varma kevään merkki on tänään Turun kauppatorille ilmestyvä Sorrin puutarhan sympaattinen myyntikoju. Se, jos mikä, piristää yllättäen kylmentyneen kevään keskellä. On nimittäin viljelijöitä, jotka tuottavat salaatteja. Ja sitten on Sorri, joka kasvattaa salaatteja - kuin omia lapsiaan. ” Jokainen Sorrin salaatti on sydämellä tehty!” – kuten he itse asian ilmaisevat. On aika julistaa automarkettisalaattien varassa vietetty pimeä talvi päättyneeksi – ainakin meidän kesämme on alkanut!

Ja kun kesän vauhtiin kerran päästiin, niin ilmoitettakoon kaikelle kansalle samalla grillikausi alkaneeksi. Ei ole olemassa huonoa ilmaa tai väärää ajankohtaa – on vain vääriä varusteita!

Vai mitä sanotte pikkuapurini grillausvarustuksesta?Lähestyvän kesän tunnelmaa haittaa vain vähän se, että lämpömittarin ennustetaan pysyvän pakkasella toistaiseksi ja iltasella on vielä pimeää. Ei tämä sinänsä grillauksen tahtia haittaisi, mutta harmittavasti rivitalomme parveketta ei ole varustettu ulkovalolla eikä infrapunalämmittimellä. Olen talven aikana kerännyt kyseenalaista mainetta naapurustossa heilumalla iltapakkasella savuisella parvekkeella otsalamppu päässä.

En yleensä välitä sen kummempia selityksiä ohi käveleville ihmettelijöille kertoilla, joten huutelen vain, että olen ulkoruokinnassa toistaiseksi. Häipyvät kyselijät vähin äänin…
Tutustu Sorrin puutarhaan

Keväisen kepeä pääsisäislammas grillistä
Huom! Pääsisäistiput ovat pikkugrillaajaan lautaselle asettelemaa kuvausrekvisiittaa. Ei siis tarkoitettu syötäväksi…

AINEKSET

- 8 karitsan sisäfileetä

- 1 granaattiomena

- 200 g valkohomejuustoa

- 1 iso kerä jääsalaattia

- 15 kirsikkatomaattia

- oliiviöljyä

- balsamicoviinietikkaa

- kuivattua timjamia

- ripaus sokeria

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pese ja puolita tomaatit. Ripottele pinnalle sokeria, suolaa, oliiviöljyä ja timjamia. Lämmitä uuni 225 asteiseksi ja laita tomaatit sinne kuivumaan. Tiputa lämpötila heti 100 asteeseen. Kuivaa tomaatteja muutama tunti uunissa.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa granaattiomena puoliksi ja koverra toisesta puolikkaasta siemenet ja ripottele salaatin päälle. Purista toisen puolikkaan siemenistä mehut salaatin joukkoon. Leikkaa valkohomejuusto paloiksi ja sekoita salaatin joukkoon. Ripottele pinnalle vielä varoen balsamicoviinietikkaa. Mausta suolalla, pippurilla ja hyvällä oliiviöljyllä. Koristele kuivatuilla kirsikkatomaateilla.

Pyörittele karitsan sisäfileet öljyssä (etteivät ne pala kiinni grillissä) ja mausta suolalla sekä pippurilla. Grillaa sisäfileitä kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli ja tarjoa välittömästi salaatin kera.

Kohti kesää!

Toivoo

Perjantaikokki ja pikkuapuri

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat

Patriotismia
Isänmaallisuus on hieno asia. Yltiöisänmaallisuus taas rajaa objektiivisuutta aikalailla.

Käymme vuosittain Viini-messuilla ja jos olemme liikkeellä keittiöpäällikkömme Julienin kanssa, tipahdamme aina samaan patrioottisten ajatusten sudenkuoppaan. Näin kävi myös eilen.

Julien, ranskalaisena ravintola-alan ammattilaisena, on viinimessuilla elementissään. Onhan Ranska suuri viinimaa. Hän maistaa ja maistattaa meillä mielellään ranskalaisia jumalten juomia. Usein käymme kohteliaasti läpi koko tilan tuotannon, vaikka jo ensimmäisestä huomasi, että ei tuotteissa juuri potentiaalia ole. Mutta kohteliaisuudesta ei viitsitä poistua parempien juomien ääreen.

Minä en voi sortua samaan suomalaisilla tiskeillä, koska niitä ei siellä juuri ole. Sen sijaan kaivan sisimmästäni sen pienen ja innokkaan italiaanon ja vien seuruettani saapasmaan osastoille vailla kritiikkiä. Juuri arvosteltuani Julienia trikolorin värittämästä subjektiivisesta makuaistista, osoitan oman puolueellisuuteni. Vaikka lasissa olisi mitä moskaa, luettelen kohteliaisuudesta (ja osittain kielenhuollon kannalta) ylisanoja viinistä ja sen tekijöiden ammattitaidosta. Eihän heitä sovi loukata, he ovat italialaisia ja ylpeitä työstään.

Objektiivisesti kun pystyisi elämäänsä ja valintojansa katsomaan, saisi aikaiseksi varmaan aika mukavan paletin. Kaikkea tulisi vain kohtuudella ja oikeassa suhteessa. Kaikkia ja kaikkea arvostaen, ilman suuria intohimoja tai inhoja suuntaan tai toiseen. Mutta mikä siinä olisi mielenkiintoista? Paljon mukavampaa on väitellä makuasioista kuin faktoista. Makuasioista väitellään, faktoista jankataan.

Intohimoa tarvitaan, olkoonkin se sitten vaikka yltiöisänmaallista makuaistia, ettei tästä elämästä tule tasaista harmaata objektiivisuutta.

Viinimessuilla näin pilkahduksen aitoa ja todellista innostusta - oikeaa elämän huumaa. Samalla opin myös, mikä on maailman nopein liike. Törmäsin messuilla nimittäin erääseen vanhaan tuttuun ravintolakoulun opettajaan. Hänestä oli juuri tullut isoäiti. Se maailman nopein liike ei nimittäin ole Perjantaikokki avaamassa kuohuviinipulloa. Se on tuoreen isoäidin käden viuhahdus, kun hän vetäisee laukustaan tukun valokuvia lapsenlapsestaan kaikkien ihasteltavaksi.

Siinä on sitä aitoa iloa ja intohimoa!

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat

Huomaa, että valmistus kannattaa aloittaa vuorokautta ennen ruokailua, jotta liha maustuu kunnolla.

AINEKSET

- 500 g peuran paistia (tai hirveä, nautaa yms.)

- 4 isoa porkkanaa

- 4 rkl tuorejuustoa

- 10 siivua metvurstia

- 3 valkosipulin kynttä

-3 oksaa rosmariinia

- 0,5 dl oliiviöljyä

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä
- keittiökäyttöön tarkoitettua narua

VALMISTUS

Pilko valkosipulit siivuiksi. Laita mortteliin rosmariinin ja oliiviöljyn kanssa ja nuiji hetki, jotta maut irtoavat. Poista paistista kalvot ja leikkaa paisti ”auki” levyksi. Rouhi lihan pintaan suolaa ja pippuria. Hiero mausteöljy lihaan ja laita liha muovipussiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi tai mielellään yöksi jääkaappiin.

Leikkaa porkkanat paksuhkoiksi ”kolikoiksi” ja laita ne uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paahda porkkanoita 250 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Pyyhi lihasta ylimääräiset rosmariinit ja valkosipulit. Levitä lihan pintaan tuorejuusto ja lado päälle metvurstit. Rullaa liha takaisin paistin muotoon ja sido keittiölangalla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta pannulla. Laita paisti porkkanoiden päälle ja laske lämpö 150 asteeseen. Laita mittari paistiin ja paista, kunnes sisälämpötila on 53 astetta (noin 25 minuuttia – paistin koosta riippuen).

Ota paisti uunista, anna vetäytyä hetki, poista lanka ja leikkaa siivuiksi. Nostele päälle paistinlientä ja tarjoa porkkanoiden kera.

Erinomaista viikonloppua toivottaen,

Perjantaikokki

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia

Välineurheilua
Selailin uutta Glorian Ruoka&Viini-lehteä ja eksyin ”Pelit ja vehkeet”-osioon. Aukeamalle oli listattu TOP 6 turhaketta, joille oli yritetty keksiä käyttöäkin. Tavaraa oli sähköwokista automaattiseen perunankuorijaan. Naureskelin itsekseni niitä hölmöjä, jotka tuollaisiakin ostavat.

Jostain ihmeen syystä tuli kuitenkin mietittyä omien kaappien sisältöä. Perjantaikokki tunnetaan armottomana välineurheilijana – lajissa kuin lajissa. Kaapista löytyy roipetta seinäkiipeilyyn, squashiin, täytettyjen cannellonien tekemiseen ja pastan veivaamiseen. Suurimmalle osalle tavaroista keksin jopa kohtalaisen aktiivista käyttöä. Mitä nyt squash, seinäkiipeily, cannellonit ja pastan veivaaminen ovat viime aikoina jääneet hieman taka-alalle…

En siis ole mielestäni sellainen höynäytettävä turhakkeiden kerääjä kuin leipäkoneen 80-luvulla hankkineet. Vaimoni tosin on eri mieltä. Minua ei kuulemma saa päästää keittiötarvike- tai pyöräliikkeiden ”pikkuvälineosastolle” ilman valvontaa. Pannassa ovat myös Biltema, Clas Ohlson ja ”Honkkari”. Näissä kaupoissa minuun iskee oravarefleksi ja koriin kertyy kaikkea mielestäni erittäin tarpeellista. Ei siis turhakkeita, vaan tärkeitä tavaroita, joita ehkä joskus tarvitsen.

Paras keittiöturhakkeeni on ehdottomasti upporasvakeitin. Parhaan siitä tekee siihen liittyvä tarina – ei sen käytön useus. Ostin sen vuosia sitten, kun hyvä ystäväni soitti minulle alan kaupasta, että ”nyt sais frittikeittimiä niin halvalla, että tuonko sinullekin?” Kuulin taikasanan ”halpa” ja innostuin! Näin lisäksi heti sen kiistattomat hyödyt: ei enää grillijonossa seisoskelua opiskelijakarkeloiden jälkeen - nyt voin tehdä autenttiset makkaraperunat kotonakin! Hieno idea ja kuinka paljon sillä säästäisinkään rahaa.

Laitetta tuli käytettyä viikon verran, jonka jälkeen se hautautui kaapin perukoille. Ystäväni oli kuitenkin silloin poikamies ja mieltyi laitteen tuomaan kiistattomaan helppouteen keittiössä. Hän raportoi minulle päivittäin uusista frittaukseen soveltuvista raaka-aineista. Erityisen tohkeissaan hän oli keksittyään, että aamiaisenkin voi fritata. Muista myös sen iloisen ilmeen, kun hän huomasi kuinka taivaallisilta porkkanat maistuvatkaan pienen upporasvakylvyn jälkeen. Fritti-innostus alkoi piakkoin näkyä ystäväni farkkujen nopeana pienentymisenä ja naaman kiiltelynä. Harrastus loppui hänenkin osaltaan pikapuoliin.

Nyt tämä ystäväni on menossa naimisiin ja minä saan kunnian olla bestman. Sain kuulla, että tuleva vaimo ei ole sallinut vanhan, uskollisen frittikeittimen jälleenlanseerausta useista yrityksistä huolimatta. Syynäkin on vain sellainen pikkuseikka, että laitteessa on kuulemma vielä ne kahdeksan vuoden takaiset rasvat… Mokomakin nipo :)

Älä sure, Henrikki. Tiedän jo, mitä saatte häälahjaksi!

Uudet öljyt…

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia

Kun haluat upporasvakuurin jälkeen hieman keventää, niin tässä siihen oiva vinkki!

AINEKSET

- 4 kuhafilettä

- 2 salottisipulia

- 1,5 dl kuivaa valkoviiniä

- 2 dl kermaa- 2 tl kalafondia

- 4-5 kevätsipulin vartta

- 8 basilikan lehteä

- 1 parsakaali

- 2 isoa porkkanaa

- ½ sitruunan mehu

- voita paistamiseen

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista kaloista piikit. Pilko salottisipulit pieneksi ja laita paistumaan voihin. Lisää hetken kuluttua viini ja kalafondi ja anna kiehua hetki. Lisää sitten kerma ja laske lämpöä. Anna kiehua hiljalleen, jotta kastike menee kasaan. Lisää pannulle kalat, kolmeen osaan leikatut kevätsipulin varret ja pieneksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä.

Pilko parsakaalit suupalan kokoisiksi paloiksi. Veistele porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Keitä tai höyrytä kypsäksi. Mausta suolalla ja tarjoa kalan ja kastikkeen kera.

Kevyttä viikonloppua ja naisille erityisen hyvää huomista Naistenpäivää toivottaen!

Perjantaikokki

Mammanpoikia ja mammanpoikia
Mammanpojalla ymmärretään eri kulttuureissa eri asioita. Suomalaisen koulun välitunnilla mammanpoika on se, joka ei uskalla roikkua jakeluauton puskurissa tai hypätä kilpaa pituutta keinusta. Mammanpoikuus siis liittyy rohkeuteen – tai pikemminkin sen puutteeseen.

Italia taas on Mammanpoikien luvattu maa. Siellä ”mammone”, eli mammanpoika, tarkoittaa liian mukaviin kotioloihin tottunutta reilua kolmekymppistä, työelämään jo siirtynyttä miespuolista italiaanoa, joka vielä viihtyy kotona äidin passattavana. Monet heistä muuttavat omaan asuntoon ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin – äidin huomasta vaimon ruokittavaksi.

Olen kerran jakanut asunnon kevätlukukauden ajan aidon italialaisen mammonen kanssa. Lähtiessään viikonlopuksi kotiin Napoliin, otti hän aina mukaansa kolme matkalaukkua. Yhdessä oli likaiset pyykit ja kaksi muuta olivat tyhjiä. Maanantaina eteisessämme odotti järjestämistä samat kolme matkalaukkua. Yksi oli täynnä puhtaita, silitettyjä vaatteita ja kaksi muuta sisälsivät äidin valmiiksi keittämiä pastakastikkeita. Ja viikot hän päivitteli sitä, kuinka me, entinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ja minä, voimme jo olla kihloissa ja ikää on vasta 23 vuotta. Outoja ne suomalaiset!

Mammone-kulttuuri tuntuu levittyvän leudon talven mukana Suomeenkin. Sen oireet ovat selkeät ja ovat havaittavissa, vaikka kotoa onkin jo muutettu ikuiseen avoliittoon. Mammone-miehiltä katoaa pikkuhiljaa keittotaito, pyykkiä ei osata itse pestä ja naimisiin mennään vasta lähempänä neljää kymppiä. Äidin veroista kun ei ennen löydetty, vaikka se on ollut siinä vieressä jo kymmenisen vuotta.

Suomen naiset! Tänään on karkauspäivä – siis virallinen naisten kosintapäivä. Tänään haastan teidät katkaisemaan tämän ilmastonmuutoksen lailla leviävän kehityksen. Tehkää Suomesta mammone-vapaa maa – kosikaa ja laittakaa miehenne keittiöön passaamaan teitä!

Jos kositte, ja saatte vastaukseksi ”kyllä”, niin kertokaa siitä minullekin. Pidän tilastoa taistelusta mammoneismia vastaan. Ja muistakaa osallistua hääkilpailuun!
TAHDON – lukea lisää hääkilpailusta

Poronpaistia juurespedillä
Sitten aasinsilta... Sen äidin huomasta kaapatun sulhon voitte laittaa opettelemaan keittotaitoa tällä pororeseptillä. Puukonkäyttötaidoksi riittää se, että kirves pysyy kädessä ja ruoka on lähes mahdoton pilata.

AINEKSET
- 800 g poron paistia
- 2 porkkanaa
- ½ juuriselleri
- 2 isoa perunaa
- 1 palsternakka
- ½ lanttu
- 1 sipuli
- 6 kokonaista valkosipulinkynttä
- timjamin oksia
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl hunajaa
- 2 dl vettä
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen
- paistin liemi
- tilkka soijaa
- 1 dl punaviiniä
- 1-2 rkl tummaa Maizenaa
- 1 rkl voita

VALMISTUS
Hiero paistin pintaan suolaa, pippuria ja hunajaa. Ruskista paisti pannulla. Jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Pilko juurekset arpakuution kokoisiksi paloiksi. Laita uunivuokaan kaikki muut juurekset paitsi perunat. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminoksilla sekä pirskottelemalle pinnalle oliiviöljyä. Nosta paisti juurespedille, laita paistomittari paistin kylkeen ja laita paisti 150 asteiseen uuniin. Kaada puolen tunnin paistamisen jälkeen paistin päälle 2 dl vettä. Paistoaika on kokonaisuudessaan n. 2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on 57 astetta. Laske uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli sisälämpötila nousee liian nopeasti.

Lisää perunat n. puoli tuntia ennen paistin valmistumista ja nosta lämpötilaa 225 asteeseen. Kun sisälämpötila on 57 astetta, nosta paisti uunista ja kääri paisti folioon vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.

Kaada uunivuoan pohjalta liemi kattilaan ja tee liemestä kastike: lisää liemeen hieman soijaa ja punaviiniä ja kiehauta. Suurusta kastike Maizenalla ja kirkasta sekoittamalla lopuksi kastikkeen joukkoon ruokalusikallinen voita.

Vinkki Mammanpojille
Jos tunsitte piikin sisimmässänne ja olette todellakin liian tottuneet naisen passaukseen, niin nyt on oiva hetki hemmotella naisia!

Naistenpäivään on reilu viikko ja me olemme keittäneet tuohon juhlaan ihan kunnon keiton! Mukana menossa mm. Positiivarien aamiaiskokki Jussi.

Lue lisää positiivisesta, vain naisille tarkoitetusta päivästä alla olevasta linkistä!
Naisten positiivinen päivä Herrankukkarossa

Reseptikilpailu Perjantaireseptiläisille
Perjantaikokin yhteistyökumppani, Kaarinalainen keittiövälineiden maahantuoja HeiRol, järjestää yhteistyössä Perjantaireseptin kanssa reseptikilpailun. Parhaat reseptit julkaistaan Perjantaireseptissä sekä kilpailusivulla ja voittajalle on luvassa huomennakin kokkikursseillamme käytössä oleva Steely kattila- ja pannusarja.

Erinomaista viikonloppua ja kokkikurssilaiset – huomiseen!

Perjantaikokki
Osallistu kilpailuun!

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto ja Aurajuusto-päärynäsalaatti

Historiallinen helmikuu
Kuluva helmikuu jää toivottavasti historiaan luonnonoikkuna. Kaipaan kovasti entisaikojen onnettomia etelän talvia, jolloin maa oli valkoinen lyhimmilläänkin kuutisen viikkoa. Räntää tuli, mutta joulukuussa. Jäät kestivät muutakin kuin vesihiihtoa ja sadevaatteet olivat talviteloilla tammikuusta maaliskuuhun.

Itselleni vuoden 2008 helmikuu jää mieleen monestakin syystä. Adressini otti tuulta purjeisiinsa enemmän kuin kuvittelin. Eilen allekirjoituksia oli kertynyt yli 10 400. Se on adressit.com –palvelun 17. allekirjoitetuin adressi. Haastatteluja olen antanut Ylen aamutelevisioon, Ruotsin suomenkieliseen radioon, Radio Sataan Turussa ja Turun Sanomiin. Lisäksi aihe on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin palstoilla ja siitä on uutisoitu Helsingin Sanomissa, iltapäivälehdissä, Taloussanomissa, Finfoodin sivuilla ja monessa muussa paikassa. Ei mikään tavallinen helmikuu perjantaikokillekaan.
Adressiin

Helmikuussa saimme vihdoin valmiiksi myös puolitoista vuotta kestäneen projektimme – perjantaikokki laajensi sopan hämmentämistään myös ohjelmistopuolelle. Jos järjestät kokouksia tai tapahtumia, etkä vielä kuullut uudesta Lyyti-palvelustamme, niin minulla on sinulle perjantaireseptiläisenä pieni lahja… Jos siis täytät yllämainitut kriteerit, niin ilmoita siitä klikkaamalla alla olevaa linkkiä. Laitan sitten lisätietoa ja lahjakortin palveluun.
Kyllä, järjestän kokouksia ja tapahtumia ja haluaisin lisätietoa Lyyti-palvelusta!

Helmikuun huipennus?
On asioita – ja sitten on tärkeitä asioita. Vuoden päästä en muista lumetonta helmikuuta, mutta muistan ilmeen poikani kasvoilla, kun hän oppi konttaamaan. Voi sitä iloa! Mistä lienee luonteensa perinyt, mutta paikoillaan hän ei viihtynyt. Nyt on pikkumiehellä onnenpäivät kun saa konttailla siskonsa perässä – vaikka ei kiinni saakaan. Ei se vauhti, vaan se liike.

Entä se kuukauden paras hetki? Kaksivuotias tyttäreni pyysi päästä syliin komentaen:

”Ota minut sylkkyyn, nuorimies!”

Kesäkurpitsa-kukkakaalikeitto
Kevyt keitto – tuhti salaatti. Erinomaista…

AINEKSET

- 1 kukkakaali

- 1 kesäkurpitsa

- 1 sipuli

- 1 rkl kanafondia

- 0,5 l vettä

- 2 rkl maustamatonta tuorejuustoa

- 2 rkl oliiviöljyä

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

- 4 palaa paahtoleipää

VALMISTUS

Pilko sipuli, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieneksi ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää vesi ja fondi. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuorejuusto ja sekoittele.

Leikkaa leivät pieniksi krutongeiksi ja paahda niitä pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä hetki. Ripottele leivät keiton pinnalle.

Aurajuusto-päärynäsalaatti
AINEKSET

- 1 kerä rapeaa salaattia

- 1/3 paketti Aurajuustoa

- ½ paketti pekonia

- 2 päärynää

- 0,5 dl pinjansiemeniä

VALMISTUS

Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista pekoni rapeaksi, valuta talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Kuori ja pilko päärynä. Murenna Aurajuusto. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla hetki – varo polttamasta! Sekoita kaikki keskenään, mausta oliiviöljyllä ja VinCottolla.
Mitä on VinCotto (sivu englanniksi)?

Viinisuositus
Aina välillä ehtii myös maistamaan viiniä ruoan kanssa ja suosittelemaan sopivaa. Eilen oli sellainen päivä. Sain lahjaksi pullon Beringerin Napa Valley Chardonnayta, joka on hieman hinnakkaampi, mutta kyllä hintansa arvoinen! Viini kesti valkoisenakin hyvin myös salaatin Aurajuuston ja pekonin kanssa.
Lisätiedot Alkon sivuilta

Viikko aikaa karkauspäivään!
Nyt naiset jahkailu seis ja kosimaan! Vielä ehditte osallistua ja voittaa jopa 20 000 euron häät ensi kesäksi. Kilpailu MTV3:n sivuilla.

Hääkilpailuun

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

”Nuorimies”

Grillatut kesäkurpitsat ja tomaattiset jättikatkaravut

Mentäiskös naimisiin?
Tämä kysymys saattaa olla edessä tänä keväänä useammalla kuin kuvittelemmekaan – mikäli perjantaikokin uusi rooli Amorina luonnistuu. Ainakin kaikki ennusmerkit ovat kohdallaan. Ohitimme juuri ystävänpäivän ja kaiken lisäksi on karkausvuosi. Ja karkauspäivänähän naisetkin saavat kosia!

Samppalinnan Kesäteatterissa on ensi kesänä vuorossa Hääkeikka-musikaali ja sitä myötä myös meidän höyrylaivamme muuttuu aidoksi lemmenlaivaksi - ainakin yhtenä iltana kesällä. Löimme nimittäin Samppalinnan kanssa täysin itsekritiikittömät päämme yhteen miettiessämme jotain aiheeseen sopivaa tempausta kesän lanseeraamiseksi.

Lopputuloksena päätimme haastaa ensi kesän hääparit kilpaan, jonka voittaja menee naimisiin 900 hengen edessä Ville Pusan ja Nina Tapion laulaessa heille serenadin. Kaupan päälle voittajahääpari saa vielä lähes 20 000 euron häät itselleen ja sadalle vieraalleen. Luvassa on hääristeily Höyrylaiva s/s Ukkopekalla, hääjuhla Herrankukkarossa, puvut, meikit, kuvaajat, limusiinit, bussikuljetukset, sormukset ja melkein kaikki muukin – veloituksetta hääparille ja heidän sadalle vieraalleen.

Jos siis olet jahkaillut ja jahkaillut, niin viimeistään nyt on oiva aika sanoa ”Tahdon!”.Ja jos itse olet jo purjehtinut avioliiton onnelliseen satamaan, niin vinkkaa kisasta kaverille! Katso lisätiedot kilpailusta ja upeasta palkinnosta MTV3:n ja Häät-lehden häät.fi –sivustolta. Pääset sinne alta.
Hääkeikka - Suomen suurin hääkisa 2008

Grillatut kesäkurpitsat ja tomaattiset jättikatkaravut
Tällä kevyellä ruoalla on hyvä aloittaa morsiuspukumittojen tavoittelu…

AINEKSET
- 1 kpl kesäkurpitsa
- 20 kpl jättikatkarapua
- 2 kpl isoa tomaattia
- 1 kpl sipuli
- 50 g chevreä, eli vuohenmaitojuustoa
- 1 rkl oliiviöljyä
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Leikkaa kesäkurpitsat 1 cm paksuiksi siivuiksi. Ripottele siivuille suolaa ja anna maustua hetki. Poista katkaravuista kuori ja peräsuoli. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja poista niistä siemenet. Pilko sipuli ja paista öljyssä hetki.

Lisää katkaravut. Paista kauniin punaisiksi. Lisää aivan lopussa tomaatit ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kuumenna parilapannu kuumaksi. Voitele kesäkurpitsasiivut oliiviöljyllä ja paista siivuja muutama minuutti per puoli.

Kokoa annos ja ripottele pinnalle vuohenmaitojuuston murusia.

Herkullista viikonloppua!
Perjantaikokki

Tummalla suklaalla täytetty marenki

Lohturuokaa
Vaimoni on viisas nainen. Ihminen, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Hän tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.

Vaimoni naisellinen ”hömppäkerroin” on erittäin matala. Puhelinmyyjät eivät kauaa juorulehtitarjouksista lepertele eikä kaappiemme hyllyt täyty etelänlomilta raahatuista posliinikissakokoelmista. Suuntavaisto on parempi kuin minulla ja työkalutkin pysyvät tarvittaessa kädessä. Silti hän on kaunis ja naisellinen. Nainen minun mieleeni.

Kesällä ensi tapaamisesta tulee kuluneeksi jo 12 vuotta. Aika vastaa 42% elämästämme. Aika aika! Voisin väittää, että tunsimme toisemme jo kohtalaisen hyvin. Mutta sitten tuli äitiys. Ennen nukkumista ja joutenoloa rakastanut tyttö muuttui vastuuntuntoiseksi, väsymättömäksi työmyyräksi. Äidiksi. Miten väärässä olinkaan aikoinaan miettiessäni tulevaisuuttamme ja pohtiessani, että kyllä tuon unikeon tulee olemaan hankalaa tottua yösyöttämiseen ja valvomiseen. Kyllä se äitiys on ihmeellinen asia, kun se voi muuttaa hyvän ihmisen entistä upeammaksi.

Äitiyden myötä tuli äitiyslomat. Ja äitiyslomilla hän löytää kahden lapsen hoitamisen lisäksi aikaa kokkailuun. Kertoo jopa löytäneensä itsestään ihan uuden kipinän - ”Nyt kun aikaa on”.

Perjantaikokki vietti keskiviikon kuumeessa sängynpohjalla ja vaimo piti huolta. Teki lohturuokaa, lämpimiä keittoja ja makeita herkkuja. En ole suuri sokerileipuri tai erityinen makean ystävä, mutta kuumeisena ja surkeana alla oleva marenki maistuu mainiolta. Vaikka teen ja sympatian kera.

Kuume oli ohi päivässä.

Ps. vaimo paljasti löytäneensä reseptin Glorian Ruoka&Viini-lehdestä. Eli kyllä joku puhelinmyyjä on päässyt tervehdystä pidemmälle. Onneksi.

Tummalla suklaalla täytetty marenki
Tämän reseptin salaisuus on valkuaisten lämmittämisessä. Näin kuulemma toimivat kondiittorit. Kun valkuaisia ja sokeria lämmitetään ennen vatkaamista, saadaan todella kuohkea ja kova vaahto.

AINEKSET
- 4 kpl valkuaista
- 1,5 dl Siro-sokeria (erittäin hieno sokeri)
- 40 g tummaa suklaata (paras tähän on Taloussuklaa)

VALMISTUS
Laita valkuaiset ja sokeri kattilaan. Sekoittele rauhassa esim. puukauhalla. Lämmitä juuri ja juuri polttavaksi. Valkuaiset eivät saa hyytyä! Ota kattila pois liedeltä, kun sormella ei enää voi lämpötilaa kokeilla.Kaada seos kulhoon ja vatkaa viileäksi, kunnes vaahto on kovaa. Sulata suklaa esim. mikrossa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Kaada sula suklaa marenkivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Tarkoitus on, että marenkiin jää kunnon raidat ja suklaataskuja sinne tänne.

Paista 125 asteessa 1-1,5 tuntia ja jätä jälkilämmölle, uunin luukku raollaan, vielä puoleksi tunniksi. Ulkokuori on rapea ja sisältä marenki on taivaallisen suklaisen pehmeä - kuin hyvä vaimo konsanaan!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaahan - ystävänpäivä on jo torstaina!

Perjantaikokki

Sain puhelun aamu-TV:stä...
Sain muuten viikolla puhelun aamu-TV:n juontajalta. Hän oli keskustellut ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilan kanssa adressistani marinoimattoman lihan puolesta ja kysyi, koska 6000 nimen tavoite täyttyy. Hän haluaisi haastatella aiheesta, kun tavoittelemani määrä on kasassa...

Auttaisitko vähän? Jos olet samaa mieltä, klikkaa alta ja allekirjoita. Jos jo allekirjoitit, vinkkaa kavereitasi. Olisi kiva soittaa takaisin vain pari päivää puhelusta, että nyt tuli ensimmäinen tavoite täyteen...

Ei muuten paljoa puutu!
Tästä adressiin - ihan vaikka kurkkaamaan tilannetta

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

Rankka päivä töissä?
Itse kukin meistä on kokenut rankan päivän töissä. Takki on tyhjä kotiin mennessä ja väsyttää. Miten sitä jaksaisi innostua vielä leikkimään lasten kanssa?

Kotimatkani taitan pääosin polkupyörällä. Se on yksinkertainen tapa liikkua ja siksi se sopii minulle. Ei tarvitse muuta kuin pyörittää monotonisesti kampia, niin pääsee kotiin. Se on erittäin miehinen liikuntamuoto, kun putkiaivoillakin pärjää loistavasti. Ajellessa aivot tuulettuvat. Varsinkin jos ajelee vastatuuleen, on oikea tuulitunneli. Jalkojen tehdessä työtään ilman sen kummempaa miettimistä, ahkeroivat aivot. Ne heittävät turhaa tietoa roskikseen, siirtävät vähäpätöiset murheet ajatusten autiomaahan ja pinnalle jäävät ne oikeasti tärkeät asiat.

Kotioven avatessa mielessä onkin sitten vain enää perhe. Ovi aukeaa ja jalkoihin hyppää kaksivuotias prinsessa. ”Tuuppa iskä syömään!” – käy käsky ja kädestä pitäen talutetaan pöytään, ennen kuin kypärää ehtii riisua. ”Otappas iskä viiniä” on seuraava komento ja käteen työnnetään maitolasi.

Jotkut pohtivat, että miten sitä jaksaisi työn lisäksi vielä hoitaa lapsia. Minä mietin, miten sitä ennen jaksoikaan ilman lapsia? Tai ilman tällaista kotikohtelua?

Sain viikolla puhelun Italiasta. Saapasmaan posti oli vihdoin kantanut joululahjamme perille – vain vajaassa kahdessa kuukaudessa! Italialainen ystäväni kiitti kuvakalenterista ja kehui poikavauvaamme komeaksi. Sitten hän ihmetteli, että ovatpa suomalaiset innokasta kansaa, kun noin lapsia tekevät. Ennen kuin ehdin kommentoimaan, totesi hän, että ”Niin. Mutta Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi…”

Toivottavasti kevät ei tule ihan vielä.

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

AINEKSET

- 400 g sikanauta-jauhelihaa

- 400 g peuran (tai lampaan) jauhelihaa

- 2 kananmunaa

- ¾ dl korppujauhoja

- 2 rkl paahdettua sipulia (tai kuullotettua sipulia)

- 2 valkosipulinkynttä

- 1 tl kuivattua timjamia

- 1tl kuivattua rosmariinia

- tilkka oliiviöljyä paistamiseen

- 2 dl kermaa

- n. 4 dl vettä

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

- 1 iso kesäkurpitsa

- 1 parsakaali

VALMISTUS

Pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Jos käytät valmiiksi paahdettua ”hotdog-sipulia”, ei sitä tarvitse paistaa. Vatkaa kananmunaa vispilällä hetki. Näin saat kuohkeampia pullia. Sekoita kananmunan joukkoon korppujauhot, sipuli, jauhelihat, pilkotut valkosipulit ja mausteet. Tee taikinasta isohkoja pullia. Paista pannulla pulliin ruskea pinta ja nostele pullat kattilaan. Kaada pannulle vesi (jotta saat kaikki maut pannulta talteen) ja sekoittele hetki. Kaada vesi kattilaan (siten, että pullat lähes peittyvät). Lisää joukkoon kerma ja hauduta miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa liemen kastikkeeksi.

Pilko kesäkurpitsa sormen paksuisiksi siivuiksi. Ripottele siivujen pinnalle suolaa ja anna maustua kymmenisen minuuttia. Suola imee kosteutta siivuista. Voitele siivut öljyllä, kuumenna parilapannu kuumaksi ja paista molemmin puolin, yhteensä n. 6-8 minuuttia. Pilko parsakaali ja höyrytä kypsäksi.

VINKIT

Vatkaamalla kananmunaa vispilällä ennen kuin lisäät jauhelihat, saat kuohkeammat pullat. Ja jos käytät parilapannua, kuumenna se erittäin kuumaksi, niin saat kauniit raidat. Mutta älä laita öljyä pannulle, vaan voitele paistettavat raaka-aineet kevyesti öljyllä. Näin ei pannu savuta, eivätkä paistettavat raaka-aineet pala pannuun kiinni. Mukavan pimeää viikonloppua!

Perjantaikokki

Joko vaikutit?
Minä haluaisin kauppoihin enemmän marinoimattomia broiler- ja lihatuotteita. Entä sinä? Lupaan toimittaa adressin eteenpäin, kun 6000 nimeä on kasassa. Käy katsomassa, kuinka monta nyt on!
Tästä vaikuttamaan...

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Talvitunnelmia?
Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET

- 150 g kylmäsavulohta

- ½ purjo

- 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)

- 2 tomaattia

- 2 dl kermaa

- 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)

- 1 dl kuivaa valkoviiniä

- 2 rkl oliiviöljyä

- 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta
Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

Tästä pääset adressiin. Käy vaikka kurkkaamassa, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

Perjantaikokki vakavana
Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa - jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa - hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä - ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen alla olevasta linkistä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa alta…

Adressi marinoimattoman lihan puolesta
Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta. Linkki on alla.
Jaakko Nuutilan kommentit marinoidusta lihasta

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET

Possu

- 1 porsaan sisäfile

- ½ dl oliiviöljyä

- 2 tl Dijon-sinappia

- 3 kpl valkosipulinkynsiä

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat

- 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)

- oliiviöljyä

- rosmariinia

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike

- 2 kpl keltuaista

- 1 tl kuivattua rakuunaa

- 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)

- 1 tl sitruunamehua

- 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.

Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä...:)

Pizzaiolon kanankoipia ja paprika-polentaa

Ei se tyyli, vaan suunta
Poikani Oliver on erinomaisen taitava. Ainakin näin isän objektiivisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Ikää on vain viisi kuukautta, mutta elämän ansioluettelossa taitoina jo mm. kuolaus ja peruuttaminen. Hän osaa tehdä näitä molempia jopa täysin samanaikaisesti. Isän vahva mielipide on, että kyseessä on ilmiselvä monitaituri.

Hänellä on hetkiä, jolloin jokin hänen havittelema asia on aivan siinä sormien edessä - saavutettavissa pienen pienellä liikeellä. Hän lähtee ponnistelemaan sitä kohti, mutta mitä enemmän hän tekee työtä, sitä kauemmas tavoite loittonee. Häntä harmittaa, välillä niin vietävästi. Ja usein hän antaa sen myös näkyä.

”Mikä siinä on, että vaikka kuinka yritän, niin tuo nallukka karkaa yhä vaan kauemmas.” Ei voi pieni mies ymmärtää.

Hän toipuu vastoinkäymisistä kuitenkin hämmästyttävän nopeasti, nostaa pään pystyyn, suuntaa katseen maaliin ja aloittaa alusta. Uskomattoman sinnikäs pikkukaveri, ajattelen usein.

”Tuossa se on, se tavoite - nyt enää pieni rutistus! Mutta ei. Taas se menee väärään suuntaan. Miksi? Vaikka minä niin kovin ponnistelen ja yritän.”

Voi sitä ilon päivää, kun hän oppii ryömimään eteenpäin! Tai vaihtoehtoisesti ymmärtää, että peruuttaenkin pääsee perille. Mitä sillä tyylillä on väliä, kunhan suunta on oikea!

Onko tuttu tunne? Harmittaa, kun tavoite vain loittonee. Mitäs jos kokeilisi uutta tyyliä?

Olimme viime viikonloppuna retkiluistelemassa. Jää oli riittävän kestävää, mutta kieltämättä täysin läpinäkyvänä ja tummana aika pelottava. Totesimme, että alkuun pääsee helpoiten luistelemalla takaperin. Ei jännittänyt yhtään niin paljoa…

Jäällä tai olohuoneen parketilla – näkökulman vaihto saattaa kannattaa!

Ps. se retkiluistelukokemus peilikirkkaalla jäällä oli niin huima, että laitoin siitä videon perjantairesepti.fi-sivuille. Kannattaa käydä katsomassa!

Video retkiluistelusta

Pizzaiolon kanankoipia ja paprika-polentaa
”Pizzaiolo” tarkoittaa pizzanpaistajaa. Tomaattiset kastikkeet nimetään Italiassa usein näin, eli ”pizzanpaistajan tapaan”. Voit käyttää tätä kastiketta myös lihalle tai kalalle.

AINEKSET

- 4 kpl marinoimatonta kanankoipea (tai lihaa, kalaa tms.)

- 1 prk tomaattimurskaa

- 1 valkosipulinkynsi pilkottuna

- 1 punasipuli pilkottuna

- ½ prk pieniä kapriksia

- ½ pakettia pekonia pilkottuna

- tilkka oliiviöljyä

- merisuolaa, mustapippuria, hyppysellinen sokeria ja currya

Polenta

- 250g polentaryynejä

- 1 l vettä

- 2 rkl kanafondia

- 1 paprika

- ½ kukkakaali

- merisuolaa

VALMISTUS

Paista koipiin kaunis pinta oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota koivet pois pannulta. Paista pekonit rapeaksi ja valuta ylimääräinen rasva pois. Laita samaan pannuun sipulit ja paista hetki. Lisää tomaattimurska ja kaprikset. Hauduta hetki ja mausta.

Laita koivet uunivuokaan, kaada kastike päälle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Valmista polenta: pilko paprika ja kukkakaali pieniksi kuutioiksi. Kiehauta vesi, lisää fondi ja sekoita joukkoon polentaryynit, paprika ja kukkakaali. Keitä polentaa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia aktiivisesti sekoittaen. Kaada haluamasi malliseen vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa annospaloiksi ja lämmitä uudelleen esim. uunissa n. 10 minuuttia.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Haluatko liput matkamessuille?
Postilaatikkoomme kolahti 50 kappaletta lippuja Matkamessuille. Jaan ne 50 ensimmäiselle tietonsa alla olevan linkin kautta täyttäneelle. Liput lähtevät maanantaina postiin siis 50 nopeimmalle.

Tapaamisiin mahdollisesti messuilla! Olen s/s Ukkopekan osastolla ensi torstaina ja perjantaina.
Kyllä kiitos, haluan lipun Matkamessuille!

Korjaus viime viikon reseptiin
Pahoittelen, että viime viikon majoneesiohjeeseen pääsi virhe. Keltuaisen joukkoon ei valuteta majoneesia, vaan öljyä, jotta saataisiin majoneesia. Kiitos niille, jotka asiasta huomauttivat. Korjatun reseptin löydät alta olevan linkin takaa!
Perjantaireseptiarkisto

Toast Skagen

Enteet ja ennustukset
Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.

Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan - Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset - pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen
Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET

- 4 siivua vaaleaa paahtoleipää

- 400 g kuorimattomia katkarapuja

- 0,5 dl ranskankermaa

- 1 rkl voita

- 100 g kirjolohenmätiä

- 6 kirsikkatomaattia

Majoneesi

- 1 keltuainen

- 1 dl rypsiöljyä

- 1 tl dijon-sinappia

- ¼ sitruunan mehu

- 2 rkl tilliä pilkottuna

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

- tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS

Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada majoneesia hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.
Lisätietoa Matkamessuista

Muistathan arvonnan!
Kaikki ne, joilla on perjantaireseptin tilaus voimassa 15.1. osallistuvat arvontaan, jonka pääpalkintona on kahden hengen lahjakortti Herrankukkaron kokkikurssille.

Nyt kannattaa siis suositella kirjettä myös kaverille. Tiedä, vaikka hän pyytäisi voittaessaan sinut mukaan kokkailemaan!
Perjantaikokin kokkikurssit