Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia - toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea - maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu...

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia
Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

- 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)

- 4 isoa porkkanaa

- 2 kokonaista fenkolia

- voita paistamiseen

- tilkka oliiviöljyä

- merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä

- (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS

Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi - samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa käydä (jos täällä päin liikutte) silakkamarkkinoilla!

Terveisin

Perjantaikokki