Lasagne á la Maija

Miesten ja naisten työt
Istuin tiistaina illallisella vieraidemme kanssa Herrankukkarossa. Koolla oli iloinen ja puhelias seurue, joten keskustelu oli lennokasta ja aiheet vaihtelivat tiuhaan. Jotenkin juttu kääntyi naisten ja miesten työnjakoon taloustöissä.

Vastapäätäni istunut yrittäjäherra rehvasteli tekevänsä mitä haluaa, kun muut tekevät mitä osaavat. Herran rouva tarttui tähän väitteeseen varsin vauhdikkaasti ja kertoi tarinan ex-miehestään, joka oli ilmeisesti puhunut samansuuntaisesti pyykkihuollosta. Rouva oli velvoittanut ex-miehensä hoitamaan pyykkihuoltoa toistaiseksi, koska hän kehujensa mukaan niin hyvä siinä on. Mies ei voinut kuin tyytyä kohtaloonsa ja lunastaa puheensa.

He kuivattivat pyykkinsä narulla ja tuli miehen vuoro järjestää märät pyykit kuivumaan. Hän suoriutuikin tehtävästä varsin tehokkaasti. Rouva kun meni katsomaan työn jälkeä, selvisi myös syy nopeuteen. Narulla jo olleet, kuivat pyykit, oli hinattu kaikki narun toiseen päähän yhteen ryttyyn ja näin vältytty ensimmäiseltä aikaa vievältä vaiheelta. Märät roikkuivat sitten niiden vieressä varsin siististi kuivumassa. Miesmäistä prosessin optimointia, sanoisin.

Ex-herra oli kehuskellut myös olevansa varsin etevä silittäjä – vaikka ei koskaan silittänytkään paitojaan. Kehuskeluun kyllästynyt rouva antoi herran jatkossa vastata myös omien paitojensa silittämisestä. Tuli iltajuhla, johon pariskunta lähti parhaimpiinsa pukeutuneena. Rouva odotti jännityksellä, kuinka ryppyisen herran kanssa joutuisi matkaan lähtemään. Mutta ei, paita miehen päällä oli oikein sileä ja edustava. Totuus paljastui vasta, kun juhlissa tuli lämmin ja herra riisui pikkutakkinsa. Etumus ja kaulus olivat sileät, kaikki muu rypyssä kuin pihtiputaan mummon naama digiboksikaupassa. Hän oli taas järkeillyt työn ja hyödyn suhteen silittäen vain pikkutakin alta paljastuvat paidan osat.

Tämän kuultuani repesin nauruun ihastellen tarinoiden päähenkilön täydellistä itsekritiikin puuttumista. Nauruni katkaisi vierustoverini, herrahenkilö hänkin, hämmästynyt kommentti:

”Mitä ihmeellistä tossa on? Mä silitän aina noin! Mutta vain amatöörit riisuvat pikkutakkinsa kesken illan!”

Tunnustettava on, hyvät lukijat, että myös minulla on kaapissani pari omaa kokemusta prosessin optimoinnista. Näistä on jo aikaa ja puolustaudunkin sillä, että vaimoni koulutustyö oli silloin vasta alussa. Kerran sain tehtäväkseni valmistaa vaimon perheelle illalliseksi lasagnea. Keittotaitoni oli silloin vasta ”heräämässä”, jos asian kiltisti ilmaisee. Hyppäsin aikaa vievän ”mausta ja maista” –vaiheen yli ja pistin valkokastikkeeseen taatusti reilusti viherpippuria. Ruoka oli varsin texmex-henkinen ollakseen alkujaan Välimeren alueelta.

Toisen kerran yritin optimoida prosessia, kun olimme juuri muuttaneet yhteen nykyisen vaimoni kanssa. Sain komennon: ”pese vessa”. Siihen aikaan ajattelin, että wc-harja on varsin kätevä työkalu eikä sen käyttöä tule suinkaan rajoittaa pöntön pesuun. Vaimo avasi oven väärään aikaan ja jäin kiinni muistaakseni lavuaarin pesusta vessaharja kädessä.

Enää en väitä osaavani kaikkea. Tyydyn toistaitoisuuteeni tietyissä asioissa ja istun jonkun muun pesemässä putipuhtaassa saniteettitilassa. Kun on kyse lasagnesta, ei sitä kukaan muu tee paremmin kuin vaimoni. Kaamea on toistaitoisuuteni aiheuttama taakka, mutta kyllä minä näinkin pärjään…

Lasagne á la Maija

Kirjoitin pari viikkoa sitten tajunnan virtaa samalla kun söin vaimoni tekemää lasagnea. Lasagne ei silloin päätynyt reseptiksi ja vastaanotin tukun palautteita, että resepti on saatava ja heti! Olkaa hyvä, lasagne vaimoni tapaan, vaimoni sanoin.

Reseptistä tulee yksi uunivuoka

AINEKSET

Jauhelihakastike:

- 2 rkl rypsiöljyä

- 700 g jauhelihaa

- puoli pakettia pekonia

- 1 iso sipuli

- 2 valkosipulinkynttä

- kolme tomaattimurskatölkkiä (Mutti on paras merkki, saa ainakin Prismoista)

- 1tl sokeria

- merisuolaa ja mustapippuria

- ripaus cayennepippuria

Bechamel, eli valkokastike:

- 4 rkl voita (n.50g)

- 4 rkl jauhoja

- 1 litra kevytmaitoa

- merisuolaa ja viherpippuria mausteeksi (ole tarkka pippurimäärän kanssa!)

- 1 paketti lasagnelevyjä (Torino, esikeitettyjä). Hyvä uutuus on täysjyvälevyt.

- 2 pussia mozzarellaraastetta lasagnelevykerrosten väliin ja päälle. Juustoa ei turhaan kannata lisätä bechameliin, tulee venyvää liisteriä.

VALMISTUS

Laita pannulle rypsiöljy, pilkotut sipulit ja pilkottu pekoni kun pannu on lämpenemässä. Kuullota kaikkia hetki pannun ollessa kuuma ja lisää jauheliha. Lisää tässä vaiheessa suolaa ja pippuria jauhelihan sekaan, jotta mausteet imeytyvät lihaan.

Kun jauheliha on kypsynyt, lisää tomaattimurska ja muut mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä samalla kun valmistat bechamel-kastikkeen.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti sekoittaen. Tämän jälkeen lisää pienissä erissä maitoa seoksen joukkoon reilusti sekoittaen. Muista sekoittaa maitoa pienin väliajoin, jotta se ei pala pohjaan. Kun kaikki maito on kattilassa lämmitä seosta niin, että se kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä, mutta muista sekoittaa vielä jonkin aikaa, koska kattilan pohja on edelleen kuuma. Mausta suolalla ja viherpippurilla.

Sitten aloitetaan lasagnen kokoaminen. Laita pohjalle jauhelihakastiketta. Päällystä levyillä ja lisää kerros jauhelihakastiketta. Tämän päälle bechamel ja juustoraaste, sitten taas levyjä ja uusi kerros jauhelihakastiketta. Jatka kerrostamista kunnes vuoan reunat tulevat vastaan ja lopeta kerrostelu niin, että viimeiseksi tulevat levyt, joiden päällä on bechamel ja juustoraaste. Paista uunissa 30 - 40 minuuttia 200 asteessa. Itse käytän esikeitettyjä lasagnelevyjä, jolloin paistoaika on vajaa puoli tuntia.

Nauti raikkaan vihersalaatin kera ja raasta päälle parmesaania. Katso tuolta alhaalta, mistä saat hyvää salaattia tästä päivästä eteenpäin.

Resepti tulostettavassa muodossa (PDF)

Jännä kohtaaminen
Samaisena tiistai-iltana, jolloin tuo ylläkuvattu keskustelu käytiin, kohtasin hengenheimolaisen: savustukseen, ruokaan ja ennen kaikkea makkaraan hurahtaneen herran. Päätimme siltä istumalta lyödä osaamisemme yhteen ja järjestämme historian ensimmäisen Perjantaikokin Makkarakurssin Herrankukkarossa 25.4.2009! Jos haluat mukaan, niin pidä kiirettä. Paikkoja on rajoitetusti.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen täällä

Kevään merkki

Lähdin eilen aamulla 6.44 junalla Helsinkiin, joten jouduin heräämään varsin aikaisin. Uni haihtui silmistä, kun vilkaisin kännykästäni yöllä saapuneen postin. Tätä postia olin odottanut koko talven! Arvaa mikä se oli?

Sorrin sydämellinen puutarhuripariskunta kirjoitti näin: ”kevään ensimmäiset herkät salaatit, huumaavasti tuoksuvat tuoreet yrtit, makeat nauriit ja retiisit sekä tutut tomaatit ja kurkut odottavat taas herkkusuita Kauppatorilla”. Maailman paras torikoju aukeaa tänään! Siellä nähdään.

Pakkasta päin, kevättä kohti, herkät salaatit kainaloon ja makkara mielessä!

Perjantaikokki

Sorrin nettisivut