Kermainen kantarellikeitto

Pakkasta maailmaan, vaikka sitten kaapista
Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.

Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.

Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.

Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.

En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.

Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?
Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” - jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!

Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.

Kermainen kantarellikeitto

AINEKSET
- 2,5 dl kantarelleja
- 1 keltasipuli
- 1 rkl voita
- 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
- 2 - 3 dl kermaa
- suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.

Perjantaikokin joulutervehdys
Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut suuri ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!

Perjantaikokki

Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen sekä laiskan miehen vuoden viimeinen resepti.

Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:

- Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse.
- Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al.Istu ja nauti:Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

12.1. ne taas alkavat!
Siis mitkä?

Blinit à la anoppi

Vuositilinpäätöksen aika
Perjantairesepti jää kohta joulutauolle. Ensi viikon perjantaina se vielä ilmestyy, mutta sitten Perjantaikokki keskittyy herkutteluun joulunpyhien ajan.

Kohta päättyy myös vanha vuosi ja on jälleen uuden vuoden ja uusien lupausten aika. Mitä sinä aiot tehdä ensi vuonna? Ja vielä tärkeämpää, aiotko pitää lupauksesi? Harva muistaa, mitä sitä tuli vajaa vuosi sitten luvattua. Minäpä muistan. Miksikö? Kirjoitin lupaukseni Perjantaireseptiin ja kerroin siten muutamalle lukijalle. Onpahan muistuttelijoita lupausten suhteen…

Miten vuosi meni?

Jos jotain lupaa, niin pitää olla pokkaa tarkistaa myös onnistuminen. Katsotaanpa lupaukseni tammikuulta ja analysoidaan onnistuminen.

Lupaukset vuonna 2007

Lupaus: lupaan juoda viiniä ruuan kanssa, myös joskus lounaalla.

Toteuma: tämä oli helppo nakki ;)

Lupaus: lupaan nukkua joskus liian pitkään ilman huonoa omaatuntoa.

Toteuma: tämäkin toteutui - jopa useammin kuin kerran.

Lupaus: lupaan nauttia hyvästä ruuasta ja ylenkatsoa pahaa ruokaa.

Toteuma: aijai, miten tämä oli helppoa. Lastenleikkiä!

Lupaus: lupaan kiittää hyvästä palvelusta, kun sitä saan.

Toteuma: kun sain, niin kiitin.

Lupaus: lupaan antaa kehittävää palautetta huonosta palvelusta.

Toteuma: kyllähän tätäkin annoin ja palvelualan ihmisenä väitän, että tämä on joskus jopa arvokkaampaa kuin kehuminen. Toivoisin, että suomalaiset avaisivat suunsa pikemminkin kuin äänestäisivät jaloillaan. Silloin annetaan mahdollisuus kehittyä ja kehittää.

Lupaus: lupaan hymyillä aina, kun katson peiliin.

Toteuma: muistiani pinnistän, enkä kyllä muista itkeneenikään. Ehkä siis onnistuin.

Lupaus: lupaan välttää peilejä, kun ei hymyilytä.

Toteuma: no nyt muistan, miksi uskalsin luvata edellisen kohdan! Eli edelliseen ja tähän vahva ”kyllä onnistuin”!

Lupaus: lupaan pitää itseäni muita parempana kuskina.

Toteuma: Jep, joka päivä. Useimmiten fillarikuskina. Tämä käy sitä helpommaksi, mitä enemmän sataa. Kilpailevien fillarikuskien määrä vähenee… Pakkanen auttaa myös.

Lupaus: lupaan ajaa paljon polkupyörällä.

Toteuma: kyllä vain, kilometrejä kertyi n. 2000 työmatkoista ja hupiajo päälle.

Lupaus: lupaan hävittää keittiöstäni kaikki turhat, toimimattomat kodinkoneet ja keskittyä puukko+leikkuulauta-linjalle.

Toteuma: pitkällisen pohdinnan ja komeroiden tutkinnan jälkeen on myönnettävä, että pieleen meni. Voileipägrilliä en muista käyttäneeni koko vuonna.

Lupaus: lupaan pitää puukot terävinä.

Toteuma: oujee… omat veitset ovat kuin partaterät!

Viimeinen lupaus: lupaan välttää katteettomia lupauksia.[i]

Toteuma: kahdestatoista lupauksesta yksitoista piti, joten hyväksyttäköön tämäkin.

Näin helppoa se on! Kun lupaa jotain, niin lupaus täytyy myös pitää :) Nyt ei muuta kuin jokainen miettimään omaa listaansa ensi vuodelle! Älkää tehkö siitä liian hankalaa, ettei puhti lopu kesken vuoden.

Blinit à la anoppi
Blinireseptistä on kymmeniä eri versioita. Mielestään parhaan löytää vain kokeilemalla. Tämä on ehdottomasti paras versio, jota olen syönyt ja se on anoppini resepti. Hän on tehnyt blinejä varmasti satoja kertoja. On kokeiltu oluen kera, eri jauhomäärillä ja vaikka miten. Tämä versio on siis jo hioutunut timantti. Suosittelen!

AINEKSET

- 1,5 dl karkeita vehnäjauhoja

- 2.5 dl tattarijauhoja

- 0.5 dl ruisjauhoja

- 25 g hiivaa

- 2.5 dl maitoa

- 2.5 dl vettä

- 1 tl suolaa

- 2 kpl keltuaista

- 2 kpl valkuaista

VALMISTUS

Liota hiivaa kädenlämpöiseen vesi-maitoseokseen ja lisää suola sekä loraus rypsiöljyä. Sekoita joukkoon jauhot ja anna taikinan levätä 4-6 tuntia tai yön yli peitettynä huoneenlämmössä. Tunti pari ennen paistamista erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista taikinasta blinejä. Ohjeesta tulee 7-8 bliniä. joiden läpimitta on noin 10 cm. Paistamiseen parhaita ovat valurautapannut – ranskalaiset sellaiset. Paistamiseen voi voin sijasta käyttää rypsiöljyä höystettynä voinokareella. Näin blineistä ei tule liian tuhdin makuisia.

Nauti mädin, sipulin ja smetanan kera.

Perjantairesepti kaksi vuotta!
Perjantairesepti täytti kaksi vuotta joulukuun alussa. Haluatko antaa lahjan? Suosittele ystävällesikin. Perjantaikokki kiittää!

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki
http://www.emaileri.fi/g/p/10949/500191/8716/190/68/8

Hernekeittoa ja pannukakkua

Hyvä ruoka tekee hyvää
Luin keskiviikkona uutisen Suomen nuorten menestyksestä Pisa-tutkimuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan eri OECD-maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista mm. matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Näissä kaikissa Suomen nuoret ovat kansainvälistä huippuluokkaa - piikkipaikalla melkein kaikissa osa-alueissa. Upea saavutus.

Pienemmällä uutisoitiin, että huippuosaamisemme ei ulotukaan aivan kaikille elämän osa-alueille. Unicefin kokoamassa lasten hyvinvointitilastossa emme yllä kolmen parhaan joukkoon. Huonoimman sijoituksen saamme lasten perhe- ja ystävyyssuhteissa, jossa olemme sijalla 17. Mikä mättää?

Ruoka-ajat kunniaan
Lueskelin uutista hieman sivusilmällä, kunnes tartuin viimeiseen lauseeseen. Siinä Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että perhesuhteiden pisteitä laskee se, että perheet eivät useinkaan kokoonnu syömään yhdessä.

Havahduin, että voiko se muka olla niin yksinkertaisesta asiasta kiinni. Onko yhteisellä aterialla niin suuri vaikutus, että sen puuttuessa tipumme kansainvälisissä tilastoissa kolisten? Mietin hetken, että miten nykyperheet tapaavat toisia perheenjäseniä, keskustelevat iloista ja suruista tai saavat tietoa lastensa menoista. Tuntuu, että perheen yhteistä aikaa tärkeämpää on omistaa kuntoklubin kuukausikortti, harrastaa viittä eri lajia jo lapsesta ja saada kymppejä koulun kokeista. Aikaa ei siis ole edes yhteiseen, päivittäiseen ruokahetkeen. Ei, vaikka kaikkien pitää syödä – useimpien vielä kolmesti päivässä.

Elämän näennäinen helppous on mahdollistanut sen, että viisihenkisessä perheessä on illalla viisi eri ruoka-aikaa. Kukin syö kun kerkiää. Paketti mikroon ja ”pling”. Sitten otetaan suunta omaan huoneeseen lautasen kanssa, tietokoneen näyttö päälle ja sosiaalista aikaa viettämään kavereiden kanssa chattaillen. Aikoinaan, kun pelkkää ruoan lämmittämistä varten piti laittaa hellaan valkea ja odottaa ainakin puolisen tuntia, oli yhteinen ruokailuaika elämisen edellytys. Salakavalasti tuli ruokapöydässä opittua sosiaalisen elämän perustaidot, parannettua sydänsurut, jaettua ilot ja pysyttyä kärryillä lasten ja heidän kaveriensa elämästä.

Eräs lukijani sanoi kerran upean lauseen ruokailuun liittyen. En enää muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli se, että hyvän ruoan ääreen kokoontuu vain ihmisiä, jotka haluavat olla toisilleen hyviä. Niinpä.

Hernekeittoa ja pannukakkua

Eilen oli torstai ja itsenäisyyspäivä. Televisiosta tuli perinteiseen tapaan Tuntematon Sotilas. Oli siis vain yksi ja ainoa ruoka, joka sopi tähän tilanteeseen. Perinteinen hernekeitto ja pannukakku. Myönsimme vaimoni kanssa toisillemme hieman häpeissämme, että emme olleet koskaan itse valmistaneet hernekeittoa. Syöty kyllä useasti. Oli siis jo aikakin kokeilla. Tätä reseptiä en väitä itse kehitellyksi. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Löysimme sen ruokala.tv:n reseptiarkistosta.

AINEKSET
Hernekeitto:
- 2,5 l vettä
- 500 g kuivattuja herneitä
- 500 g savukinkkua tai -potkaa, pekonia, joulukinkun jämiä tms.
- 2 sipulia
- 2 kpl kasvis- tai lihaliemikuutiota (tai 2 rkl lihafondia)
- suolaa ja pippuria
- 1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta meiramia hienonnettuna

Pannukakku:
- 4 dl vehnäjauhoja
- 1/2-1 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl suolaa
- (1 tl kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria)
- 8 dl maitoa
- 3 kananmunaa
- 50 g voita sulatettuna

VALMISTUS

Hernekeitto:
Liota herneitä vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois, huuhtele herneet ja valuta. Mittaa vesi kattilaan ja lisää herneet. Hienonna sipuli ja lisää se sekä liemikuutiot kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Paloittele liha ja lisää palat keittoon.(Jos käytät savupotkaa, laita se kattilaan herneiden kanssa samaan aikaan antamaan makua keittoon. Nosta se sitten pois kattilasta kun herneet ovat kypsiä, irrottele liha luusta, kuutioi ja lisää keittoon.) Mausta keitto suolalla, pippurilla ja meiramilla. Anna keiton kiehua hetki ennen tarjoilua. Tarkista maku. Tarjoa keitto sinapin ja ruisleivän kanssa. Voit ripotella pinnalle myös pilkottua sipulia.

Pannukakku:
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon maito sekä kananmunat hyvin sekoittaen. Lisää viimeiseksi voisula. Anna taikinan turvota hetken, kaada se leivinpaperilla vuorattuun uunipannun ja paista 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Tarjoa kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Ja sitten koko perhe pöydän ääreen ja syömään!

Mukavaa viikonloppua toivotellen

Perjantaikokki

Joko tutustuit Herrankukkaron kokkikursseihin? Osta vaikka lahjakortti joululahjaksi. Hänelle, jolle haluat olla hyvä.

Kaalikääryleet

Kuinka mies kiedotaan pikkusormen ympärille
Naisilla - niillä on sellainen synnynnäinen taito. Sellainen, josta miehet voivat vain haaveilla ja parhaimmatkin yrityksemme jäävät vain laimeaksi häivähdykseksi todellisten taidonnäytteiden rinnalla.

Ennen luulin, että taito kehittyy iän myötä. Vielä mitä! Se periytyykin äidiltä tyttärelle dominanttina geeninä ja merkkejä siitä havaitsee jo kapaloiässä. Tyttöjen ja poikien ero tässä tulee esiin viimeistään silloin, kun puhe alkaa luistamaan. Taitoa voi kutsua kietomiseksi tai käärimiseksi - siis pikkusormen ympärille. Saanen kertoa valaisevan esimerkin.

Moni perjantaireseptiläisenä pitempään viihtynyt tietää, että perjantaikokki tykkää fillaroimisesta. Kuin se kuuluisa hullu siitä aamupuurostaan. Autoilu on kallista ja kävely puolestaan luonteelleni auttamattoman hidasta puuhaa. Polkupyörä on siis mitä oivallisin väline juuri minun käyttööni. Ostin välittömästi lapsen saatuani polkupyöräkärryn. Sellaisen, jossa voi kuljettaa lapsia ympäriinsä ja lauleskella mennessään. Ilokseni tyttäreni ihastui siihen, eikä enää (iskän ollessa kotona) suostu menemään autolla päiväkotiin. Ei, vaikka olisi pakkasta tai räntäkeli.

Keskiviikkona, pitkän sateisen ja pimeän ajan jälkeen, oli vihdoin kirkas pakkasaamu täällä etelässäkin. Sininen taivas, valoisaa jo ja aurinko juuri nousemassa taivaanrannan takaa. Olin laittanut kärryn maastopyöräni perään ja olimme tyttäreni kanssa pukeutuneet kylmää vastaan. Laitoin hänelle kypärän päähän ja olin nostamassa häntä kärryn kyytiin, kun hän huudahti: "Kato iskä! Mikä tuolla on?" Pieni pakkastumppuun verhottu käsi osoitti olkani yli taivaalle. Käännyin katsomaan ja siellä korkealla sinisellä taivaalla möllötti komea kuun puolikas. Sanoin, että se on kuu. "Eikö olekin hassua, että se näkyy vaikka on jo valoisaa?" Luonnonilmiön hassuus ei kaksivuotiasta kummastuttanut. Hän osoitti päättäväisesti kohti möllöttävää kuuta ja sanoi: "Iskä... anna Julialle tuo... tuo kuu tuolta taivaalta!

"Olin myyty. Siitä paikasta olisin tikapuut rakentanut, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Kun illalla sitten tulin kotiin, oli vaimoni valmistanut kaalikääryleitä. Niillä oli salaliitto! Kietovat ja käärivät puolustuskyvytöntä koko päivän. Onnesta ymmyrkäisenä olin taas lähdössä tikkaita tekemään...

Kaalikääryleet

AINEKSET

- 1 kaali

- 800 g nauta-sika -jauhelihaa

- 2 isoa porkkanaa

- 1 dl puuroriisiä

- 1/2 dl siirappia

- 1 iso sipuli

- suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Koverra kanta pois kaalista. Keitä kaalia runsaassa vedessä, kunnes lehdet pehmenevät rullattaviksi. Voit ohentaa alaosan paksua lehtiruotia, jotta lehdet on helpompi rullata. Irrota isoimmat lehdet käärinlehdiksi. Pilko sipulit sekä porkkanat ja kuullota. Lisää jauheliha ja ruskista. Keitä riisi ja lisää jauhelihan joukkoon. Pilko loppuosa kaalista jauhelihan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita käärinlehdelle n. 3 rkl täytettä ja taita reunat suoraksi täytteen päälle. Rullaa sitten kääryleiksi. Asettele kääryleet uunivuokaan vieri viereen. Laita 2 dl vettä vuokaan ja valuta siirappia kääryleille. Voit lisätä myös pienet voinokareet kääryleiden pinnalle.

Paista uunissa 170 asteessa noin tunti. Valele kääryleitä liemellä paistamisen aikana muutaman kerran.

Tarjoa puolukkasurvoksen, suolakurkkujen ja perunamuhennoksen kera. Paistinliemestä voit tehdä kastikkeen.

Hullu tykkää puurosta, perjantaikokki kaalikääryleistä. Kun pienistä asioista tulee iloiseksi, niin ne isot vasta naurattavatkin :)

Onnellista viikonloppua ja iloista ilmettä pikkujouluihin toivoo

Perjantaikokki
Herrankukkaron kokkikurssi - vaikka vaimolle joululahjaksi?

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Kun hymylihakset hyytyvät
Sri Lanka on ollut tällä viikolla esillä MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa usein. Syynä on, että toimittaja Rita Strömmer vieraili saarella tutustumassa Lotus Hill -hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa työnantajani Pentti-Oskari Kangas on erittäin aktiivisesti mukana. Hän tekee siellä talvisin ruohonjuuritason hyväntekeväisyystyötä.


Meillä oli vaimoni kanssa kunnia suunnata tuolle hymyjen saarelle, kuten Pentti-Oskari saarta nimittää, häämatkallemme kahdeksi viikoksi. Vuosi oli 2004 ja ajankohta kolme kuukautta ennen tsunamia. Saimme kuulla ennen matkaa, kuinka sri lankalaiset aina vain hymyilevät ja tervehtivät kaikkia ulkomaalaisia kohteliaasti "helou, helou sir!" -huudahduksilla. Suhtauduin tietoon hieman yliolkaisesti. "Oskarin höpinöitä" - ajattelin. Miksi ne siellä meille moikkailevat - eiväthän edes tunne meitä?


Hymyt iskivät vastaan jo lentokoneesta Colombon kentälle astuttaessa - yhtä kaikenympäröivänä kuin trooppinen kosteus ja kuumuus. Vaikka häämatkalla olimmekin, niin emme mekään olleet NIIN yhtä hymyä, kuin meitä vastaan kävelleet ventovieraat. Ja jokainen tervehti - joko hymyn säestämällä nyökkäyksellä tai sitten iloisella "helou!" -huudahduksella. Koitimme nyökkäillä takaisin ja hymyillä minkä kerkesimme. Mutta niska kipeytyi kuin tammikuisella bussipysäkillä viimaa vältellessä ja hymylihaksemme kramppasivat. Suomalaisia kun olimme. Aloimme uskoa Oskarin sanat todeksi.


Tutkimme saarta pienen mopon selästä. Minä ajoin ja vaimo peesasi tarakalla. Olimme saaneet ohjeet, että suuntaamalla viidakkoteille, tapaa aidoimmat ihmiset. Näin kävikin. Mitä syvemmälle ajoimme, sen kauemmaksi rannan turistialueesta pääsimme. Ja sitä iloisemmiksi "helou"-huudahdukset muuttuivat. Se oli uskomatonta. Välillä ei tiennyt, mistä puskasta "helou!" huudettiin, joten koitimme hymyillä takaisin joka ilmansuuntaan ja moikkailla samalla. Vaarallista touhua, kun ajelee kaksi päällä mopolla pomppuisella tiellä. Molempien päät pyörivät edestakaisin hymy korvissa ja kädet heiluttavat tervehdyksiä kuin tuulimyllyt.


Loogisena ja järjestelmällisinä suomalaisina ratkaisimme ongelman. Teimme työvuorot. Tarakalla istuva moikkailee ja kuski hymyilee. Näin selvisimme mopokyydeistä turvallisesti koko kaksiviikkoisen vierailumme ajan!

Hymy tarttui. Vielä tätäkin kirjoittaessa sri lankalaisten hymyt hymyilyttävät!
Moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta hymy on pysynyt, vaikka helpolla saarelaiset eivät ole päässeet. Ehkä me voisimme antaa heille lisäaihetta hymyyn?


Lotus Hill -hankkeella on meneillään "Ystävyyden rannenauha" -kampanja. Suosittelen tutustumista! Minä tilasin itselleni kaksi, yhden molemmille lapsilleni. Annan joululahjaksi, vaikka eivät niiden viestiä vielä ymmärräkään. Kerron, että nauhat tulevat kaukaa meren takaa ja ne on hymyillen valmistettu.


MTV3:n netti-TV:stä voit katsoa veloituksetta Huomenta Suomen uutispätkät Sri Lankasta ja Pentti-Oskarin päiväkirjaa tsunamista lähtien pääset lukemaan alla olevasta linkistä.

Ystävyyden rannenauha -kampanja
Pentti-Oskarin päiväkirja tsunamista lähtien

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Joskus sitä tulee hymyiltyä myös Suomessa. Varsinkin, jos saa aikaiseksi jotain oikein hyvää ruokaa. Tämän alla olevan syötyämme hymyilimme koko perhe.


AINEKSET
- 600 g lohta
- 1 kukkakaali
- 2 porkkanaa
- 1 dl vuohenmaitogoudaraastetta (tai parmesaania)
- 1 rkl kasvisfondia
- 4 siivua pekonia
- parsakaalin kukintoja
- 1/2 purkkia kermaviiliä
- 1/2 purkkia raejuustoa
- 1 dl katkarapuja
- hyppysellinen sitruunapippuria
- suolaa ja pippuria myllystä


VALMISTUS
Sekoita raejuusto, kermaviili ja katkaravut kastikkeeksi. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan. Pilko porkkanat ja kukkakaalit pieneksi. Keitä fondilla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada keitinliemi pois kattilasta, mutta ota siitä n. 1 dl talteen. Soseuta ja lisää tarvittaessa lientä. Sekoita joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko pekonit pieneksi ja paista rapeaksi. Jäähdytä talouspaperipalan päällä. Lisää pekonipalat pyreen joukkoon ja pidä pidä pyre lämpimänä.

Paista lohi. Kuumenna öljytty parilapannu kuumaksi. Laita lohet pannulle nahkapuoli alaspäin. Laske lämpö puoliteholle ja käännä aivan hetkeksi vasta, kun kala on jo lähes valmis. Näin saat rapean nahan ja oikean kypsyysasteen. Mausta kalan pinta suolalla ja pippurilla.

Lohen ollessa pannulla, höyrytä parsakaalit.

Herkullista viikonloppua!
Toivoo
Perjantaikokki
Joko tutustuit perjantaikokin kokkikursseihin?

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

Esimerkillistä kasvatusta
Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET

- 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)

- kaksi isoa, kypsää tomaattia

- 10 basilikan lehteä

- 4 kuhafilettä

- 10 pientä herkkusientä siivuina

- 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi

- 2 dl parmesaania raastettuna

- oliiviöljyä

- valkosipulinkynsi

- suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Bruschetta:

poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha:

paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki

Perjantaikokin joululahjavinkki
Kokkikurssi Herrankukkarossa Perjantaikokin johdolla! Joko tutustuit? Olisi kiva tavata.
Kokkikurssit Herrankukkarossa - vain perjantaireseptiläisille

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Uskon tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi
Kaksi vuotta sitten tuskin olisin osannut laittaa asioita perspektiiviin. Olisin ollut Jokelan tapahtumista ymmälläni, mutta en olisi osannut kuvitellakaan, miltä sen kokeminen oppilaiden vanhemmista tuntuisi. Mutta nyt olen itse vanhempi, juhlin sunnuntaina toista isäinpäivääni, ensimmäistä kahden lapsen isänä. Keskiviikon tapahtumat kylmäävät, kun ajattelen, että ”mitä jos oma lapseni olisi ollut siellä…” Kammottava ajatus, jonka haluan pois mielestäni välittömästi.

Perjantaireseptit taitavat yleensä käsitellä iloisia asioita. Valikoiva muistini auttaa unohtamaan ikävyydet, vastoinkäymiset ja rankat ajat. Nyt en tunne, että on oikea aika tai paikka toivotella letkeää viikonloppua tai jutella niitä näitä keittiöelämän ihanuuksista. Turhat korupuheet tuntuvat merkityksettömiltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä uskon tulevaan ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Muuta en osaa, enkä muulla asenteella pärjää. Saan vahvistuksen tulevaisuuden uskolleni katsoessani iloista, viatonta kaksivuotiasta tytärtäni silmiin hänen halatessaan töistä palaavaa iskää. ”Nyt tehdään iskälle kahvia!” on hänen tervetulotoivotuksensa. Kolmikuinen poikani komppaa kiekaisuillaan minkä kerkiää.

Sunnuntaina kiitän vaimoani isolla halilla etuoikeudesta juhlia isäinpäivää.

MEILLÄ ON AINA VAIN TÄMÄ PÄIVÄ
Minulle tulee Ajatusten Aamiainen. Joskus hotkaisen sen ohimennen. Joskus ahmin antaumuksella. Asiaa kaikki tyynni. Mietin, millä viisailla sanoilla Kokki Jussi voi torstai-aamuna valaa uskoa joukkoihinsa. Oli Jussi löytänyt erityisen viisaat sanat:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Ajatusten Aamiainen

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Arki on paras haavojen parantaja. Ja hyvä ruoka tekee myös osansa. Viikonlopun resepti on mukailtu erään turkulaisen keittiömestarin ja hänen mainosmieskaverinsa uudesta Skandimania-kirjasta. Siinä silakka pääsee oikeuksiinsa todellisena lautasen kameleonttina. Taipuu monen raaka-aineen kaveriksi. Ruoka käy esim. alkupalaksi.

AINEKSET

- 16 isoa silakkafileetä

- iso sipuli silputtuna

- 100 g meetvurstia pilkottuna

- 1 etikkakurkku pilkottuna

- 2 rkl tilliä silputtuna

- 50 g Aurajuustoa

- neljä ohutta siivua eilistä maalaisleipää

- vehnäjauhoja ja korppujauhoja n. 2 dl

- suolaa ja pippuria myllystä

- voita paistamiseen

- tilkka oliiviöljyä leiville.

VALMISTUS

Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Paista sipuleita voissa pannulla. Lisää meetvurstit. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon kurkku ja tilli. Asettele puolet fileistä pihvin alaosiksi. Laita jokaiselle alaosalle pala Aurajuustoa ja päälle lusikallinen täytettä. Laita toinen filee kanneksi. Pyörittele jauhoseoksessa ja paista voissa kauniin kullanruskeiksi. Paahda leivät rapeiksi uunissa, paahtimessa tai pannulla. Ripottele leipien pinnalle tilkka oliiviöljyä ja asettele kaksi pihviä kullekin leipäpalalle. Koristele tillisilpulla.

Herkuttele.

Kiitollisena perjantaiaamuna tyttären kanssa päiväkodin järjestämälle ”etukäteisisäinpäivä–aamiaiselle” suunnaten. Ja lujaa rutistaen.

Perjantaikokki

Suppilovahveropiirakka á la Maija

Kunniakkaita perinteitä vai kaavoihin kangistumista

Nyt astunen aralle alueelle. Mikä on perinnettä, eli pohjavireeltään positiivista toimintaa ja mikä kaavoihin kangistumista, eli luonteeltaan tylsää ja taantunutta? Jos teet asiat aina samalla lailla, niin kumpaan luokkaan kuulut – perinteitä kunnioittaviin vai paikalleen jämähtäneisiin.

Eilen, miettiessäni jälleen kerran aamun perjantaireseptin aihetta, katselin sivusilmällä kympin uutisia. Herra Loppukevennys, Mika Tommola, vieraili puolustusministeriön ruokalassa haastattelemassa jotain ylitarkastajaa, joka oli koko työuransa syönyt joka torstai kello 11 lounaaksi hernekeittoa. Yhteensä yli 500 litraa – julisti journalistin laskelma. Vaikuttavaa - tavallaan. Oliko tämä perinteiden kunnioittamista vai kaavoihin kangistumista?

Entä kun Toyotan tehtaassa joka ikinen osa asennetaan autoon aina samalla tavalla? Tai äidin perunamuusi valmistetaan aina saman salaisen kaavan mukaan. Tai jo eläkkeelle siirtyneet kansalaiset istuvat joka sunnuntai-ilta saariston lauttajonossa matkalla kohti kotia, vaikka maanantaina ei olisi jonoa eikä heidän tarvitse mennä töihin. ”Sunnuntaina mennään, koska ollaan aina menty.”

Mihin sarjaan nämä tapaukset kuuluvat?

Saan silloin tällöin positiivista palautetta, kun tarjoan aina erilaisen ruokavinkin viikonlopuksi. Vaihtelusta pidetään. Ihmisen perusluonne tuntuu olevan taipuvainen kangistumaan tiettyihin kaavoihin, mutta pieni osa jokaisesta meistä kaipaa vaihtelua, uusia ideoita ja virikkeitä. Toivon, että vaikka et reseptini mukaan kokkaisikaan, niin nappaa kaupasta edes kerran viikossa joku uusi raaka-aine ja vetreytä mieltä sekä kieltä!

Lopuksi vastaan omiin kysymyksiini:

- Toyotan tehtaiden toimintatapaa kutsutaan laaduksi

- Äidin perunamuusia kutsutaan herkuksi

- jonottamista vain tavan vuoksi kutsutaan kaavoihin kangistumiseksi

- ja jokainen muodostakoon oman kantansa 500 litrasta hernekeittoa.

Suppilovahveropiirakka á la Maija
Olemme nuori perhe ja vasta luomassa perinteitä. Tämän syksyn miniperinne on kuitenkin jo muodostunut. Sienestys mökillä. Pienin, kolmekuukautinen, nukkuu kopassaan sammalmättäällä, kun isosisko etsii sieniä innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna. Ja tulosta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jos jaksat lukea ihan alas asti, niin esittelen toisen asian, josta yritän kovasti tehdä perinnettä.

Tämän perjantain ruokana piiras viime viikonlopun sadosta. Herkullista!

AINEKSET

Taikina

- 5 dl vehnäjauhoja

- 125g pehmeää voita

- hyppysellinen suolaa

- 1,5 dl vettä

Piirakan täyte

- 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)

- 1 punasipuli

- ½ pakettia pekonia

- 2 munaa

- 1,5 dl kermaa

- 1,5 dl maitoa

- 1 dl parmesaania raastettuna

- suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle parmesaani. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Herkuttele

Maistuisiko kokkikurssi?
Viime keväänä ne aloitimme ja nyt jatkamme - kokkikurssit saaristossa. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tämä on hieno tuote. Sen tietää siitä, kun sitä on hauska toteuttaa!

Tarjolla on kahta eri laatua. Keittiöpäällikkömme johdolla kokkaillut kurssit ryhmille sekä allekirjoittaneen johdolla myös yksityisille.

Tutustu, niin ehkä tutustutaan!

Mukavaa viikonloppua toivotellen - kaavoihin kangistumatta, perinteitä luoden ja kunnioittaen.

Perjantaikokki

Perjantaikokin kokkikurssit - mukaan voit lähteä vaikka yksin!
Kokkikurssit aktiviteetiksi ryhmillemme Julien Boulangerin johdolla

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia - toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea - maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu...

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia
Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

- 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)

- 4 isoa porkkanaa

- 2 kokonaista fenkolia

- voita paistamiseen

- tilkka oliiviöljyä

- merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä

- (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS

Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi - samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa käydä (jos täällä päin liikutte) silakkamarkkinoilla!

Terveisin

Perjantaikokki

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa

Niin syöt kuin elät
Eilen illalla mietin, että mistäs sitä huomiseksi perjantaireseptiläisille kirjoittaisi. Istuin läppärin kanssa ja surffailin. TV oli päällä ja sieltä tuli Elämä Pelissä. Eksyin ohjelman nettisivuille ja sen eliniän ennustavaan testiin. Siinä vastataan noin kolmeenkymmeneen kysymykseen ja ohjelma laskee tilastollisen elinikäodotuksesi. Kysymykset käsittelevät elämäntapoja, ruoka- ja juomatottumuksia, kolesteroliarvoja, asennettasi työhön ja perheeseen, liikuntaa sekä harrastuksia ja monta muuta aluetta.

Tein testin ja pyrin olemaan mahdollisimman totuudenmukainen. Poskipäät kuumottaen myönsin koneelle jopa nauttivani viiniä pari lasia illassa, myös arkisin. Käytökseni huvitti, sillä tuskin niitä vastauksia siellä kukaan reaaliaikaisesti seuraa ja soittelee sitten paikallisille AA-kerhoille, että tuolla Kaarinassa olisi potentiaali raitistettava. Sain kuitenkin ennusteekseni 86 vuotta ja 5 kuukautta. Olin tyytyväinen, kyllä siihen ikään mennessä pitäisi keretä riittävästi.

Hauskinta testissä on, että voit muokata vastauksiasi ja katsoa sitten muuttuneiden tietojen vaikutuksen elinikään. Hah! Voisihan sitä kokeilla elämää vaikka raivoraittiina kasvissyöjänä, joka kokee lapset piinaavaksi lisäksi elämään ja harrastaa yhdistystoimintaa. Ei kun tuumasta toimeen!

Tässä testin tulokset, kun muokkasin elämääni aina yhden muuttujan osalta:

• tiputin omat ja vaimoni tulot nollaan – elinikäni laski 8 kuukautta. Vaimon elinikää tai avioliiton kestoa ei ohjelma tosin laskenut.

• jätin viininautinnot kokonaan – elinikäni piteni vuodella. Siis yksi vaivainen vuosi lisää kun raitistelisin loput 58 vuotta.

• luovuin voista ja kermasta keittiössä, samoin öljyistä. Sain kuukauden lisäaikaa. Hiphei!

• lopetin turvavyön käyttämisen – elämäni lyheni kahdella kuukaudella.

• otin elämääni ihanan lisän – useammin kuin kerran viikossa toistuvan luottamustoimipalaverin. Sain 9 kuukautta lisäaikaa. Selittänee, miksi vanhat pysyvät vallassa.

• ilmoitin olevani täysin tyytymätön tähänastisiin saavutuksiini – elämäni lyheni 11 kuukaudella!

• väitin, että minulla ei ole ystäviä – kurja, yksinäinen vierailuni elävien kirjoissa jäi armollisesti kolme kuukautta etukäteen suunniteltua lyhyemmäksi. Kiitos siitä.

Mitä tästä voi päätellä? Jätä mieluummin turvavyö kiinnittämättä kuin surkuttele elämääsi. Viininjuonnin lopettamisella saisi vuoden lisäaikaa, mutta onko sillä sitten niin väliä, kun vanhainkodissa ei kuitenkaan tarjoilla? Elämä kun tuppaa pitenemään sieltä loppupäästä eikä esim. keskeltä, jolloin lienee oikein kivaa. Mitä tulee rasvankäyttöön, niin ainakin minä laitan tähän alla olevaan reseptiin kermaa, enkä keinotekoista, tehtaalla ennen värjäystä harmaalta näyttänyttä litkua, jonka kyljessä lukee isolla ”VAIN 7% RASVAA!”. Yksi lisäkuukausi siellä vanhainkodissa ei liene sen arvoinen…

Tästä voi tosin myös päätellä sen, että onnelliset absolutistipoliitikot elävät tosi pitkään. Ollapa Vanhanen.

Suosittelen testiä – on oikein mukavaa ajanvietettä. Tosin takuuta eliniän saavuttamisesta ei annettu. Alla olevasta linkistä sinne pääsee.
Elämä Pelissä -testi

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa
Tästä reseptistä saan taas kiittää vaimoani, joka äitiyslomalaisena kokkailee kotona ja ruoka on valmista, kun mies saapuu töistä. Ihan kuin Italiassa – mutta niin ohimenevää!

AINEKSET neljälle

- 4 kuhafileetä

- 100 g kylmäsavulohta

- ½ dl turkkilaista jogurttia

- 1 rkl persiljaa pilkottuna

- 1 tl sitruunamehua

- 1 dl katkarapuja

- 2 dl kermaa

- merisuolaa ja pippuria myllystä

- 8 hammastikkua

Lisukkeeksi esim. höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia tai perunamuusia.

VALMISTUS

Poista fileistä kylkiruodot. Leikkaa fileet selkäruotojen vierestä puoliksi ja poista toisesta fileen puolikkaasta selkäruodot. Mausta kalat suolalla ja pippurilla.

Sekoita jogurtti, persilja ja sitruunamehu. Mausta suolalla. Levitä tasainen kerros fileiden päälle. Päällystä fileet ohuilla kylmäsavulohisiivuilla. Rullaa ja kiinnitä hammastikuilla. Kokoa rullat pystyasennossa uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Pirskottele vielä sitruunamehua tilkka kalojen päälle ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kalojen paistuessa höyrytä kasvikset tai valmista muusi.

Sulata katkaravut ja lisää ne vuokaan muutama minuutti ennen paistoajan päättymistä (etteivät sitkisty).

Yksinkertaista ja helppoa! Kuten miehen elämä...

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Ps. pikkujouluihimme tuli tilaa muutamaan iltaan. Lisätiedot karkeloista alta. Jos päätät osallistua, niin mainitse myyntipalvelullemme, että olet perjantaireseptiläinen, niin tarjoan pienen yllätysedun!
Helpommat pikkujoulut

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Tosikeittiötä kaivatessa
Kokit, ja varsinkin tv-kokit, ovat kansan suosiossa. Studiokeittiöissä kuvatuissa TV-ohjelmissa riittää valinnanvaraa. Eräällä kokkikurssilla yksi kurssilainen kysäisi omaa suosikkiani ohjelmista. Kiemurtelin ulos vastauksesta, sillä en oikein osannut nimetä mitään erityisen hyvää. En kyllä halunnut pahemmin ohjelmia kritisoidakaan, kun en ole parempaakaan tehnyt.

Katselin eilen illalla kokkiohjelmia toisella silmällä tätä kirjoittaessa. Olimme jo syöneet, lapset puuhailivat omiaan ja vaimo hoiti kaukosäätimen käytön, niin onnistuin tekemään useaa asiaa samaan aikaan. Joskus me miehetkin, siis. Näin pätkän David Roccon ”Maku vie Italiaan” -sarjasta ja toisen Köyhistä Ritareista. David Roccon kuvausympäristo vetoaa allekirjoittaneeseen ja se vei selkeän voiton. Aloin jo hieman kaipaamaan takaisin Milanon ”happy hour”-elämään. Tiesitkö muuten, että Italiassa ”happy hour” ei tarkoita kahden euron tuoppia ja Jaloviinaa puoleen hintaan, vaan ilmaisia antipastoja ostaessasi drinkin. Ja antipastopöytä vastasi parhaimmillaan meikäläistä paremman luokan pitopalvelun suoritusta. Opiskelijana elettiin antipastoillakin oivasti. Ja sai vielä drinkin kaupan päälle - sekä kovan janon :)

Yksi asia kokkiohjelmissa häiritsee. Eihän niitä ole oikeasti tehty tavalliselle kotikokille. Yksityiskohtaisesti stailattua ja viimeiseen asti käsikirjoitettua ohjelmaa pitäisi hämmentää aina muutamalla parivuotiaalla pikkuapurilla, jotka hyppäsivät studiokeittiöön auttamaan kokkeja, kun ohjaaja sanoo ”käy!”. Uskon, että näin saataisiin resepteille realistiset valmistumisajat ja sellaiset ruoat ruutuun, jotka ihan oikeasti valmistuvat ”käden käänteessä”. Pikkunäpräämistä ja tuntien esivalmistelua vaativien ruokien osuus pienenisi, kun välillä pitäisi käydä vaihtamassa vaipat, etsiä nallelle sopivaa pipoa eteisestä, huhuilla ”kampelisetää” jostain ”pöpperitalosta” (mitä ikinä ne sitten ovatkaan), ajaa piipaa-autoa pikkukarkulaisen perässä ympäri olohuonetta tai ihan vaan ottaa pilkkomisnopeudesta puolet pois, kun pikkukädet napsivat herkkupaloja leikkuulaudalta tasaiseen tahtiin.

Siinä olisi kunnon tositeeveetä – tosikeittiötä – josta saisi aitoja vinkkejä arkipäivään! Alla oleviin ruokiin ei aikaa paljoa kulu ja samalla valmistuu ruoka kahdeksi päiväksi. Ellei syö kaikkea kerralla.

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Se, mitä äidit, saaristolaiset ja italialaiset osaavat, on kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden hyödyntäminen. Jos jotain jäi yli, taipuu se seuraavana päivänä entistä maukkaampaan muotoon. Meillä jäi tuossa eräänä päivänä savulohipastasta lautasellinen yli ja se piti hyödyntää. Saat nyt siis kaksi reseptiä kerralla – savulohipastan ja savulohipasta-frittatan. Frittata on italiaa ja tarkoittaa käytännössä munakasta, jossa on paljon kaikkea muuta kuin kananmunia. Se tehdään mistä vain ja usein juuri eilisen ruoasta.

Savulohipasta

AINEKSET

- 200 g savulohta

- 1 iso sipuli

- ½ rasiaa herkkusieniä

- 2 dl kermaa

- 1 dl kuivaa valkoviiniä

- 250 g pastaa (esim. spagettia)

- voita paistamiseen

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä maustamiseen
- tilkka oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Pastan kiehuessa, valmista kastike.

Pilko sipuli ja paista voissa. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pilkotut herkkusienet. Paista hetki ja lisää kerma. Anna kiehua kevyesti, kunnes kastike on mennyt hieman kasaan. Lisää aivan lopuksi kala.

Keitä pasta al dente, eli sopivasti hampaissa tuntuvaksi. Kaada vesi pois ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa.

Giorno dopo – seuraavana päivänä – dagen efter
Jos pastaa ja kastiketta jäi yli, valmista siitä frittata.

AINEKSET

- Eilisen pasta kastikkeineen

- 6-8 kananmunaa, koosta riippuen

- 100 g parmesaania

- lisukkeeksi esim. vihersalaattia oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Maldon-suolalla maustettuna.

VALMISTUS

Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon pasta. Kaada muna-pasta -seos öljyttyyn paistinpannuun. Raasta päälle parmesaani ja paista kypsäksi miedolla lämmöllä kääntämättä frittataa.Tarjoa vihersalaatin kera.

Maukasta viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Joko tutustuit uudistuneeseen perjantairesepti.fi-sivustoon?
Sivuille on nyt kerätty kaikki tähän asti ilmestyneet tarinat sekä reseptit ja löydät sieltä myös hakusanat, joilla haet kätevästi vaikka kaikki haukireseptit. Suosittelen. Ja sieltä voit suositella myös ystävällesi sivustoa.

http://www.emaileri.fi/g/p/9578/500191/7659/190/68/2

Saariston kalalautanen

Perjantaikokki kesälomalla

Perjantaikokki on tämän viikon viettänyt kesälomaansa Turun saaristossa. Ajankohta on mitä parhain kesälomalle. Ei ole lauttajonoja eikä paarmoja. Hiekkarannat ovat tyhjiä eikä vielä tarvitse tehdä edes avantoa uidakseen. Syksyn ruska on jo värjännyt koivut kauniisti ja kaislikot ovat kellastuneet. Ihan vain ilmoittaakseen, että nyt saavat ne isot hauet tulla - myös perjantaikokin siiman päähään.

Lomamme kaava on yksinkertainen: kokkaillaan ja silloin kun ei kokkailla, niin saunotaan tai nukutaan. Ja anopin mökkiä kun lainataan, niin tietenkin välillä pilkotaan myös puita. Ettei menisi pelkästään laiskotteluksi…

Joillekin ruoka on tapa elää – keino pysyä hengissä, mutta meille se on pikemminkin elämäntapa. Ei ole suurempaa nautintoa, kuin saada vatsansa täyteen maukasta ruokaa. Ja nautinto sen kuin kasvaa, jos ruoka on itse valmistettua. Useimmiten onkin. Tämänkin reissun aloitimme kiertämällä kaikki varteenotettavat raaka-ainekauppiaat. Pakkasimme autoon viisi kassillista ruokaa, lapset, vähän viiniä (sekä hieman vielä varalle) ja suuntasimme kohti saaristoa.

Sen kummempaa suunnitelmaa viikon menusta emme tehneet. Ostimme sitä, mikä näytti hyvältä - paljon hyviä raaka-aineita ja sitten luovuus kunniaan. Hauskaa ja palkitsevaa. Perjantairesepteiksikin kelpaavia annoksia on syntynyt melkein joka illallisella. Olikin hankala päättää tämän perjantain reseptiä. Päädyin tähän helppoon, mutta hyvään kalalautaseen. Suurimman osan saat kaupasta valmiina ja valmistamalla muutaman helpon asian itse, saat yleisön taputtamaan encoren… Ruoka toimii sekä alkuruokana että kevyenä lounaana.

Saariston kalalautanen

AINEKSET

- 8 siivua kylmäsavulohta

- 4 kananmunaa

- 4 siivua saaristolaisleipää

- 4 perunaa

- 100 g lohen mätiä

- 1 purkki smetanaa

- 4 pientä palaa savulohta

- 10 kylmäsavusilakkafileetä

- 2 salottisipulia

- 2 rkl tilliä

- mustapippuria myllystä

- 1 rkl etikkaa

VALMISTUS

Lautaselle kootaan:

- keitetty peruna

- uppomuna

- kylmäsavusilakkamoussea saaristolaisleivällä

- smetana-mäti –kastike

- savulohta

- kylmäsavulohta

Mikäli et löydä kylmäsavusilakoita, niin voit jättää kylmäsavulohen sellaisenaan lautaselta ja tehdä siitä moussen.

MOUSSEPilko sipulit pieneksi. Vatkaa ½ purkillista smetanaa hieman kiinteämmäksi. Poista kylmäsavusilakoista nahat ja pilko liha pieneksi. Sekoita ainekset keskenään. Mausta tillillä ja mustapippurilla. Paahda saaristolaisleipäsiivut pannulla ja päällystä moussella.

UPPOMUNATLämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Lisää etikka. Riko munat lähellä veden pintaa suoraan veteen. Voit myös rikkoa munan kauhaan ja kaataa sen nopeasti veteen. Keitä munia kolme ja puoli minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla ja valuta. Voit syödä munat joko lämpimänä tai kylmänä.

Kokoa lautanen. Sekoita ½ purkillista smetanaa mätiin ja koristele.

Vielä ehdit saaristoon
Käsi sydämellä ja valehtelematta voin kertoa, että luonto saaristossa on juuri nyt erittäin kaunis. Ja tästä kontrastit vain paranevat. Mikäli kalenteriisi mahtuu, niin varaa mökki tai hotelli ja lähde ihmettelemään saariston syksyä. Ja jos pikkujouluaikana löytyy vapaata, niin voimme esitellä erään keinon tutustua saaristoon.Mukavaa ja herkullista viikonloppua!

TerveisinPerjantaikokki

Herrankukkaron Pikkujoulut - kuljetus Helsingistä edestakaisin

Joko tutustuit uusittuun sivustoomme, jossa on mm. kaikki julkaistut perjantaireseptit hakusanoineen sekä "kerro kaverille" -toiminto?

http://www.emaileri.fi/g/p/9414/500191/7531/190/68/3

Saaristolaisleipä

Leivonnan henkinen puoli
Saaristolaisleivällä, tai tuttavallisemmin ”limppuleivällä”, on yrityksessämme legendaarinen maine - niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Sen leipominen on taidetta, tai vähintäänkin jonkinlainen performanssi. Joka kesä uudet kokit leipovat ensimmäiset neljä – viisi uunillistaan (á 20 kiloa leipää) hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Kestää hetken, ennen kuin aloittelijat pääsevät leivän kanssa sinuiksi.

Olemme järjestäneet heikommin onnistuneen leivän hyötykäytöstä useita ideakilpailuja. Ajatuksia on tullut ulkoseinän lämpöeristeestä poijupainoon. Olemme kokeilleet taikinan kylmäsavustusta ja uppopaistamista (eihän ole ruokaa, jota ei voisi savustaa tai uppopaistaa…) ja pizzapohjaksi leipomista. Harva idea on toiminut, pizzapohja kylläkin aika hyvin. Saaristolaisleivän leipominen suurissa erissä vaatii siis harjoittelua ja tietyn henkisen tason saavuttamisen. Täytyy päästä yhteyteen limpun kanssa, kuten eräs kesäleipurimme asian ilmaisi.

Kesäleipurin toimenkuvaan kuului limpun leipominen. Sitä kun menee julmettu määrä. Kolme kuukautta sitä leivottuaan, aloimme huomata hänessä epätavallisen omistautunutta asennetta leivontaan. Kesäleipuri jutteli taikinalle niitä näitä, ihan tavallisia asioita. Ja väitti että taikina puhui hänelle. Noustessaan pulputti. Olivat kuulemma saavuttaneet henkisen yhteyden – tämä kesäleipuri ja limppuleipä. Kesäleipuri sai aikaiseksi taivaallista limppua, mutta päätimme siirtää hänet loppukesäksi vähemmän henkisiin tehtäviin. On kiitellyt päätöstä jälkikäteen, vaikka pyysikin työtodistukseensa kirjattavaksi leiponeensa kolmessa kuukaudessa melkein 6000 kiloa limppuleipää. Ylpeänä.

Keittiössämme käytännön pilat nostavat silloin tällöin päätään. Piakkoin tämän tapauksen jälkeen pizzauunimme viereen ilmestyi kolme paperia, joissa oli tupakka-askeista lainattu varoituslogo ja teksti: ”Liiallinen limppuleipä saattaa vahingoittaa vakavasti sinua ja lähimmäisiäsi”. Teksti oli varmuuden vuoksi vielä suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi.

Luovutan siis tämän ”limppuleivän” reseptin käyttöösi omalla vastuulla. Leipä on herkullista ja sitä saa syödä paljon. Mutta omalla vastuulla.

Kärsivällisyyttä sinulta hieman vaaditaan, sillä leipä on parhaimmillaan vasta muutaman vuorokauden kuluttua.

Saaristolaisleipä

AINEKSET
- 1 l piimää
- 75 g hiivaa
- 3 dl siirappia
- 3 dl kaljamaltaita
- 3 dl vehnäleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 1 rkl suolaa
- 12 dl vehnäjauhoja

Voiteluun siirappivettä siten, että siirappia on määrästä 1/3.

VALMISTUS
Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Kun hiiva on täysin liuennut, sekoita nesteeseen muut ainekset. Ole tarkka, että kaikki jauhot sekottuvat hyvin. Nostata taikinaa pari tuntia.Taikinaa tulee n. neljä litraa ja se kannattaa paistaa ainakin kahdessa voidellussa vuoassa - mielellään mahdollisimman saman kokoisessa. Taikinaa ei vaivata, vaan se vain kaavitaan astioihin. Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Hieman paistamisen puolivälin jälkeen voit valella leipiä siirappivedellä.

Kumoa leivät vuoista esim. ritilälle jäähtymään ja laita pariksi päiväksi jääkaappiin. Aivan uunituoreena leipä ei ole parhaimmillaan.

Tarjoa voin kera sellaisenaan tai vaikka kala-alkupalojen alustana, kuten viereisessä kuvassa.

Joko tutustuit uuteen sivustoomme?
Siellä on arkistoituna kaikki tähän mennessä ilmestyneet perjantairesepti, reseptit hakusanoittain ja "kerro kaverille" -toiminto.

Toivon, että pidät siitä!

Mukavaa perjantaita toivotellen!
Perjantaikokki

http://www.emaileri.fi/g/p/9226/500191/7386/190/68/4

Kaipaatko ideaa pikkujouluun?
Pikkujoulut, joista jää suu nauruun

Paistettuja jättikatkarapuja feta-melonisalaattipedillä

Lienee syytä juhlaan…
Hassua miten asiat tuppaavat kasaantumaan. Jos on kiire, niin on tosi kiire. Ja jos tuntuu siltä, että elämässä on murheita, niin sitten niitä on ihan läjittäin. Toisaalta, onneksi ainakin välillä tuntuu siltä, että myös ne mukavat asiat kasaantuvat. Että on onnea ihan roppakaupalla.

Perjantaikokki on persoonana äärimmäisen sosiaalinen. Vaimoni sanoisi, että en ole oppinut yksinolemisen taitoa. Syytän tästä aina kaksoisveljeäni, sillä seuraa on ollut kohdusta saakka. Armeija-aikanakin päädyttiin saman laivan samaan skanssiin nukkumaan – ja vielä vierekkäisiin punkkiin. Taisi olla varsinainen vitsiniekka jakamassa sijoituspaikkoja…

Seurassa on siis kivaa, enkä ole ikinä tarvinnut sen kummempaa syytä juhlien tai illallisen järjestämiseen. Syyksi riittää, että se vaan on mukavaa.

Mutta nyt on ihan aitokin syy juhlia. Itse asiassa syitä on viisi!

Ensimmäinen syy: kanssani ihan samana päivänä syntynyt kaksoisveljeni täyttää tänään vuosia. Toinen syy: kolme vuotta nuorempi pikkuveljeni tekee samoin. Heille suuret onnittelut!

Kolmas syy: eilen tapahtui asia, jota en kyllä villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut arvata mahdolliseksi muutama vuosi sitten. Teitä perjantaireseptiläisiä on tänä aamuna kirjettä avaamassa tasan 10 223 henkeä! Että huomenta vaan kaikille.

Neljäs syy on, että saimme keskiviikkona valmiiksi erään uudistuksen, johon uskon teistä monen olevan varsin tyytyväinen. Teimme perjantaireseptille oman sivuston, jonne on koottu mm. kaikki 91 tähän mennessä julkaistua kirjettä. Sivuilla on lisäksi listattu hakusanat, joilla löydät etsimäsi raaka-aineen tai siihen liittyvän reseptin helposti. Jatkossakin saat reseptikirjeen tuttuun tapaan sähköpostiisi perjantaiaamuisin, mutta pääset selailemaan vanhoja kirjeitä myös suoraan sivustolta. Löydät lisäksi yhdellä klikkauksella vaikkapa kaikki reseptit, joissa on raaka-aineena hauki.

Sivuilla on myös ”kerro kaverille” –toiminto, jota monet ovat kaivanneet. Mikä parasta, jos ja kun unohdan jonkun raaka-aineen listasta ja saan siitä palautetta (kiitos siitä!), niin voin korjata reseptin tuolle nettisivulle. Sieltä voi siis käydä jatkossa tarkastamassa, että kuinka paljon sitä puuttuvaa kesäkurpitsaa oikein piti laittaa tai mihin se parmesaani menikään. Samaan syssyyn uudistimme tämän kirjeen ulkoasun täysin. Toivottavasti pidätte siitä! Minä ainakin pidän.

Mikä se viides syy oli? No, sen saatte päätellä ihan itse ;)

Ps. lupasin aikoinani, että paljastamme saaristolaisleipämme reseptin, mikäli tilaajia on yli 10 000. Pomoni kyseenalaisti lupaukseni järkevyyden. Liikesalaisuus, hän sanoi. Sanoin, että huoli pois – ei toteudu ikinä. Mutta kun toteutui! Saatte leivän reseptin ensi viikolla, koska minun täytyy tehdä siitä kotiuunimitoituksella oleva versio. Harva teistä kun leipoo sitä kerralla 20 kiloa.

Uusi perjantairesepti-sivusto. Maltatko olla kurkistamatta?

Paistettuja jättikatkarapuja feta-melonisalaattipedillä

Tämän viikon resepti on vielä peruja perjantaikokin kesän purjehduskokkipestiltä. Nämä ruuat on testattu toimiviksi pienissä tiloissa ja rajallisella säilytyskapasiteetilla. Jättikatkaravut kannattaa ostaa jäisinä ja pitää purjeveneen tai mökin jääkaapissa vain niin pitkään, kunnes ovat sulaneet ja käyttää sitten mahdollisimman pian.

AINEKSET

- 20 jättikatkaravun pyrstöä

- 1 rkl sweet chili-kastiketta

- 400 g fetaa

- puolikas cantaloupemeloni

- puolikas hunajameloni

- 50 g pinjansiemeniä

- kourallinen herneenversoja tai rucolaa

- puoli kerää friseesalaattia tai muuta salaattia

- 3 rkl oliiviöljyä kastikkeeseen ja hieman paistamiseen

VALMISTUS

Kuori ravunpyrstöt ja poista peräsuolet (leikkaa ravunpyrstön yläpuolelle muutaman millin syvyinen viilto pitkittäin ja poista vaossa oleva tumma suoli). Huuhtele salaatti ja kuivaa se. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja asettele lautaselle. Leikkaa melonit ohuiksi lohkoiksi, feta siivuiksi ja lado salaatin päälle. Hienonna versot tai rucola tehosekoittimessa öljyn kanssa, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada melonien päälle. Paahda pinjansiemeniä hetki pannulla. Paista ravunpyrstöjä tilkassa öljyä, kunnes ovat punaisia. Mausta chilikastikkeella. Asettele ravut lautaselle ja koristele pinjan siemenillä.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Vinkki pikkujoulun viettoon - tule Herrankukkaroon

Peuran Osso Bucco ja mustatorvisienirisottoa

Aate vai elämäntapa
Keskustelin keskiviikkona erään toimittajan kanssa ruuasta. Aiheet vaeltelivat laidasta laitaan. Keskustelimme myös lähiruuasta ja kerroin, kuinka huhtikuinen kirjeeni Lapista, josta en löytänyt rieskaa, aiheutti aktiivista keskustelua. Pääasiassa mielipiteet olivat lähiruoka-aatteen puolesta.

On jännää, että niinkin luontaisen asian tulee olla aate. Olisihan vain luonnollista, että käytetään lähimmän kalastajan kalaa, lihakauppiaan lihaa tai myllärin jauhoja. Teollisuus myy sitä, mitä kansa haluaa ja kansa osaa vaatia vain sitä mitä on tarjolla. Tuttua ja turvallista, nopeaa ja mielellään tuhdissa marinadissa. Yhteiset intressit - sanoisin.

Lienee paljastunut, että toinen jalkani on tukevasti italialaisessa keittiössä. Muistelin, että ihastuin siihen vaihto-oppilasvuoteni aikana, mutta muistin väärin. Kaivoin eilen erään tiiliskiven kokoisen italiaanokeittokirjan esiin ja olin nimikirjoituksellani omistanut sen silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni jouluna 1998. Eli taisimme haksahtaa italialaiseen jo aiemmin.

Italiassa vietimme viikonloput aina italialaisen ystäväperheemme luona. Perhe oli mitä perinteisin italialainen perhe. Isä, äiti ja kaksi ikäistämme lasta. Ja tietenkin Nonna - eli isoäiti.

Vanhemmat kävivät töissä ja lapset opiskelivat. Nonna laittoi ruokaa. Joka päivä ja melkein koko päivän. Ja taivaallista laittoikin. Siellä ruuat olivat perinteisiä, ikiaikaisten reseptien mukaan tehtyjä ja aina paikallisista raaka-aineista. Eihän Nonna muusta tiennyt. Hänelle vain oman maakunnan maut ovat niitä oikeita.

Ja niin koko perhe, jälkikasvua myöten, oppivat tuntemaan paikalliset raaka-aineet ja reseptit kuin ne kuuluisat omat taskunsa. Mikrouuni ei siellä käytössä kulunut eikä kukaan puhunut lähiruuasta. Kaukoruokaa kun ei tunnettu. Nonnan ruoka oli ainoaa oikeaa.

Meillä kun kaukokaipuu iskee, laitamme italialaista ja lämmöllä muistelemme Nonnaa. Mutta tällä kertaa lihana käytimme paikalliselta metsästäjältä ostettua peuraa. Jos et metsästäjiä tunne, niin käytä nautaa.

Peuran Osso Bucco ja mustatorvisienirisottoa

Herkullinen ja ah niin helppo ruoka. Aikaa vaaditaan muutama tunti hauduttamiseen ja risotto onnistuu vain Arborio-riisistä. Riiseillä on eroja kuin perunoilla, usko pois!

Osso = luu
Bucco = reikä

AINEKSET

Osso Bucco
- 4 kpl peuran (tai naudan) potkapalaa
- 2 keltasipulia
- 2 rkl oliiviöljyä
- 2 sellerin vartta
- 2 porkkanaa
- 2 kynttä valkosipulia
- 400g purkki tomaattimurskaa
- 3 dl kanalientä
- 3 dl valkoviiniä
- 1/2 sitruunan raastettu kuori
- 2 laakerinlehteä
- 2 dl vehnäjauhoja

Gremolata
- 1/2 sitruunan raastetu kuori
- 1 valkosipulin kynsi
- 1 dl sileälehtistä persiljaa pilkottuna (tai tavallista)

Risotto
- 1 sipuli
- 3 dl Arborio-riisiä
- 1 dl valkoviiniä
- n. 5 dl kanalientä
- 0,5 dl mustatorvisieniä
- tilkka oliiviöljyä
- 1/2 dl raastettua parmesaania
Suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Bucco ja anna hautua. Sitten tee gremolata ja lopuksi, juuri ennen ruokailua, risotto.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunan kuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Ota odotellessa vaikka lasillinen punaviiniä ja nauti tuoksusta. Kokille maistui kokkaillessa ja ruokaillessa kuvan Pasqua Valpolicella Classico.

Pilko gremolataan persilja, valkosipuli ja raasta sitruunan kuori. Sekoita ja laita odottamaan.

Valmista risotto. Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisäät nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Kun kaikki on valmista, ripottele gremolata osso bucon päälle ja tarjoa.

Maistuu, kuin itse Nonna olisi sen tehnyt!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Kiitos kesästä!
Huomenna voimme julistaa kesän virallisesti päättyneeksi, kun Ukkopekka starttaa viimeistä kertaa tänä kesäkautena Loistokarin iltaristeilylle. Sitten höyrypilli Aurajokirannassa vaimenee ensi toukokuuhun saakka.

Elämä jatkuu Herrankukkarossa, Rymättylässä. Ympäri vuoden.

Kiitos kaikille, joihin kesän aikana törmäsin Ukkopekalla ja Vaakahuoneella. Tavataan talvella vaikka Herrankukkarossa! Kokkikurssejakin on taas suunnitteilla...

Niistä ja perjantaireseptipalvelumme monipuolistumisesta kuulette lisää ensi perjantaina. Jaksattekohan odottaa :)

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo
Perjantaikokki

Toast mangon ja manchegon kera

Miksi ei maanantaikokki?
Sain eilen S&A-messuilla tällaisen kysymyksen. Miksi juuri perjantaikokki? Miksi kirje ei tule maanantaina, jolloin se saattaisi piristää koko viikkoa - ei vain viikonloppua?

Olin otettu. Tarkoittihan kysymys, että kirjeitä luetaan ja ne joitain jopa piristävät. Mutta mietin myös, että miksi juuri perjantaikokki. Muistelen, että ensimmäisen kerran kun kirjeen lähetin vuonna 2005, sattui olemaan perjantai. Siksi perjantaikokki. Sattuman kauppaa.

Perjantaissa on latausta. Niin on maanantaissakin, mutta aivan erilaista. Puhutaan maanantaikappaleista. Olisivatko reseptit silloin "maanantaireseptejä". Tulisiko niistä ikinä hyvää ruokaa? Maanantaiaamuja kammoksutaan. Tai ainakin tällaista myyttiä pidetään yllä. Perjantaita taas odotetaan kuin veronpalautuksia. Maanantaikokin kirje olisi siis kuin mätkyt kerran viikossa. Tai parhaimmillaankin liian pieni palautus.

Mennään siitä mistä aita on matalin - ilahdutetaan silloin, kun se on kaikkein helpointa. Viisas pääsee vähemmällä :)

Siis: oikein iloista perjantaita, arvon lukija! Toivotan mainiota viikonloppua tämän maukkaan toast-reseptin kera. Se kuuluu vielä sarjaan "purjeveneruoat". Siis helppotekoiset, mutta maukkaat.

Toast mangon ja manchegon kera
Manchego on juustojen kameleontti, joka sopii miedon makunsa puolesta oivasti monen eri viinin kera. Tässä se taipuu myös mangon seuralaiseksi. Kerrassaan oivallinen toast!

AINEKSET

- 8 viipaletta paahtoleipää

- 1 kypsä mango

- 4 paksua viipaletta manchegojuustoa

- voita voitelemiseen

- 1 ruukku basilikaa

- 1 ruukku rucolaa tai rapeaa salaattia

- oliiviöljyä

- balsamicoa

- Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Voitele leivät voilla. Kuori mango ja leikkaa se siivuiksi. Muista, että keskellä on lituska kivi. Paahda leipiä pannulla hetki, jotta ne hieman rapeutuvat. Kokoa toast: laita leivälle juustosiivu, mangoviipaleita, basilikaa ja muutama rucolan lehti ja suolaa sekä pippuria. Paahda leipiä grillivastuksen alla (250 c) muutama minuutti - siten, että myös sisältö hieman lämpenee.

Tarjoa toastit salaattipediltä. Ripottele salaatille hieman balsamicoa ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria.

Helppoa, mutta herkullista!

Palautetta resepteistä
Monet huomasivat, että viime kirjeessä valmistusohjeissa mainittiin kesäkurpitsa, mutta sitä ei aineksista löytynyt. Johtuupi siitä, että halusin bruschettasta ruokaisampaa ja viime tingassa pilkoin mukaan kesäkurpitsaa. Ja unohdin tietenkin lisätä sen aineslistaan. Pahoitteluni. Kesäkurpitsaa voi laittaa ruokahalun mukaan. Itse laitoin neljälle hengelle puolikkaan pienestä keltaisesta kurpitsasta. Sen voi toki jättää poiskin.

PIKKUJOULUT MIELESSÄ - PAIKKA HAUSSA?

Alla vinkki siihen. Tulkaa Herrankukkaroon. Yksin tai porukalla.

Ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Helpommat pikkujoulut

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti

Miten tavoitteet saavutetaan?
Miten sitku-ihmisistä tulee nytku-ihmisiä? Eli kuinka päästä jahkailusta eroon ja saada ideat myös toteutetuksi?

Voin antaa vinkin, jonka olen havainnut omalla kohdallani erittäin toimivaksi. Vinkki on peräisin Positiivarien Jussilta. Tee ideastasi riittävän julkinen. Lupaa hieman liian monelle, että toteutat ideasi, niin perääntyminen nolottaisi oikein peijoonisti.

Meillä oli keskiviikkona hurja päivä. Piskuisella Loistokarin saarellamme (kuva vieressä) kävi kylässä päivän aikana 1200 henkeä, jotka saapuivat sinne 13 eri aluksella. Tuuli kovaa ja tuli ukkoskuuroja. Vierasvaraksi oli keitetty 700 litraa lohikeittoa ja voideltu 3600 siivua saaristolaisleipää. Juotavaa oli varattu 100 koria. Ihan siis tavallinen iltapuhde meillä saaristossa.

Kaksi vuotta sitten minulta kysyttiin, että onnistuuko tällainen risteily. Vastasin, että "luonnollisesti" – vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan siitä, onko Turussa edes alusresursseja tällaiselle määrälle. Lupasin ja menin kerskumaan kollegoille isolla tilauksella sen verran, ettei perääntyä voinut.

Kun lähdin vuonna 2002 Italiaan vuodeksi, kysyivät paikalliset (tulevat) ystäväni minulta, puhunko italiaa. Vastasin ”il naturalmente!” – eli "luonnollisesti!”. Muuta en silloin oikein osannutkaan. Mutta kun tuli kehuttua osaavansa, niin oli pakko oppia. Ja nopeasti.

Kerroin uuden keittokirjan tekemisestä ihan ideana. Sain teiltä niin monta velvoittavaa postia, että pakkohan se nyt on tehdä. Tänään aamulla starttaa pieni lila kuplavolkkari saaristoon lastattuna yhdellä kokilla, yhdellä perjantaikokilla ja kahdella kuvaajalla. Aikaa on viikonloppu, raaka-aineita riittävästi ja lupauksia annettu suuntaan jos toiseen – homma alkakoon!

Italiaa puhun ja risteily meni loistavasti. Valmistuuko keittokirja? Sitä voit seurata livenä lauantaista, noin puolesta päivästä eteenpäin nettikamerasta, joka kuvaa, kun me kuvaamme ja kokkaamme. Ei minulla sitä kameraakaan vielä ole, mutta nyt on pakko hommata, kun kuitenkin olette kaikki kohta sitä sivuiltamme etsimässä...

Mene siis lauantaina puolen päivän jälkeen Ukkopekan nettisivuille, niin löydät linkin nettikameraamme ja näet, mitä keittokirjakeittiöömme kuuluu. Ehkä vilkuttelemme aina välillä :)

Ukkopekan nettisivuille (huom. nettikamera toiminnassa vasta n. klo 12 eteenpäin lauantaina...)

Lue Turun Sanomien juttu 1200 hengen risteilystä

Kantarelli-pekoni bruschetta ja tomaatti-mozzarella-salaatti
Purjehdusruuat jatkuvat. Tässä siis yksi ruoka, jonka tein parin viikon takaisella purjehduksellani. Mielestäni minnekään ei pitäisi lähteä ilman pekonia, kanttarelleja ja sipulia. Niistä kun saa tehtyä melkein mitä vain...

BRUSCHETTAAINEKSET

- 4 viipaletta maalaisleipää

- 1 valkosipulin kynsi

- tilkka oliiviöljyä

- litra kantarelleja

- 2 keltasipulia varsineen

- paketti pekonia

- suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Puhdista sienet ja pilko isompia sieniä hieman. Pilko pekonit, kesäkurpitsat ja sipulit pieneksi. Paista pekonia hetki. Kuullota sipulit pekonien kanssa ja lisää joukkoon kantarellit. Paista hetki. Lisää lopuksi kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sivele leipiä kevyesti öljyllä ja paahda ne uunissa. Kun leivät ovat rapeita, hiero pintaan valkosipulia. Kasaa leivälle täytteet..

TOMAATTI-MOZZARELLA -SALAATTIAINEKSET

- 4 punaista tomaattia

- 4 palloa buffalon mozzarellaa

- 30 basilikan lehteä

- hyvää oliiviöljyä

- maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Tärkeää on, että sinulla on kypsiä tomaatteja, hyvää mozzarellaa ja maldon-suolaa. Saat taivaallisen salaatin. Jos kaupasta löytyy vain kovia, vihertäviä tomaatteja, pizzaan tarkoitettua mozzarellaa ja jozo-suolaa, niin on melkein parempi jättää tämä ruoka tekemättä.

Pilko tomaatit siivuiksi (poista kannat). Pilko mozzarella siivuiksi. Kasaa lautaselle vuorotellen tomaatinsiivu, mozzarellan siivu ja basilikan lehti. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle pippuria. Suolaa maldonilla juuri ennen tarjoilua.

Hyvää? IL NATURALMENTE!

Sihteeri vai assistentti?
Jos kuulut kyseiseen työntekijäryhmään ja olet tulossa ensi viikolla S&A-messuille, niin tule moikkaamaan. Olen Herrankukkaron osastolla paikalla torstaina. Niitä Perjantaireseptikirjasiakin on messuilla myynnissä. Sitä uutta odotellessa…

S&A-messujen sivuille

Kalaa saaristosta?
Edellisessä kirjeessäni harmittelin, kun tuoretta tai savustettua kalaa ei saa mistään saaristosta. Sen jälkeen sain useita kirjeitä ja vinkkejä siitä, keneltä kalastajalta tai mistä satamasta kannattaa kalaa hakea ja milloin. Haluaisin kerätä nämä vinkit yhteen paikkaan. Jos siis liikut saaristossa ja tiedät paikan, josta saa alueelta kalastettua kalaa joko tuoreena tai käsiteltynä, niin kerro paikka (saaren nimi tai koordinaatit), kalastajan tai kalan myyjän nimi ja yhteystiedot, mistä kalaa saa ostaa. Ehkä ensi kesänä joku kiertää saaristoa tämä "kalapaikkaopas" kourassaan.

Voit kertoa nämä tiedot vastaamalla tähän postiin.

Mukavaa viikonloppua! Itselläni se kuluu kokkaillen ja herkutellen. Entä sinulla?

Terveisin

Perjantaikokki

Grillattua lammasta ja lämmintä salaattia paprikoista ja perunoista, aiolia

Asenne ratkaisee. Aina.

Tällaisen puskuritarran saatat nähdä liikenteessä. Kyseessä on Positiivarien oivallisen osuva slogan.

Kun kerroin muutamalle ihmiselle kokkailuharrastuksesta purjeveneessä, sain ihmetteleviä katseita. Eihän niissä tiloissa mitään voi tehdä. Väitin, että voipas. Lisäsin vettä myllyyn ja kerroin, että siinä 37-jalkaisessa veneessä kokkailtiin lounaat ja kolmen aterian illalliset joka päivä ja lisäksi annokset kuvattiin. Oman lusikkansa soppaan laittoivat vielä kolme lasta, iät kuukaudesta neljään vuoteen. Ja kuusi aikuista.

Ja valmisruokaa ei käytetty.

Olen monesti miettinyt, että miksi ihmeessä sitä jaksaa aina säätää näin paljon. Miksi ei lomalla tyytyisi lekottelemaan ja hörppimään pussikeittoa? Taitaa hyvä ruoka olla vain niin lähellä sydäntä, että ilmankaan ei oikein osaa olla.

Niin tai näin - asenne ratkaisee! Myös kotikeittiössä. Aina.

Asenne ratkaisee. Aina. -tarrat Positiivarien nettikaupasta

Grillattua lammasta ja lämmintä salaattia paprikoista ja perunoista, aiolia

Tämä lammasresepti on ehdoton grillisuosikkini. Salaatti puolestaan pitäisi alkuperäisen ohjeen mukaan tarjota kylmänä, mutta se on erittäin maukasta myös kuumana. Valmistusjärjestys: laita lampaat marinadiin esim. päivää ennen. Valmista aioli, eli valkosipulimajoneesi. Valmista salaatti ja grillaa lampaat.

Aikaa tähän menee jonkin verran, mutta takaan, että et pety!

AINEKSET LAMPAASEEN
- 16 kpl lampaan tai karitsan kyljyksiä (4 kpl / syöjä)
- 1,5 dl oliiviöljyä
- sitruuna
- kolme valkosipulin kynttä
- 2 rkl pilkottua timjamia
- 2 rkl pilkottua rosmariinia
- suolaa ja pippuria myllystä

LAMPAIDEN VALMISTUS
Puhdista lampaiden luut (ellei lihakauppias ole tehnyt sitä puolestasi). Raasta sitruunan kuori. Sekoita kuori öljyn ja yrttien sekä suolan ja pippurin kera. Purista joukkoon vielä sitruunan mehu. Murskaa valkosipun kynnet sellaisenaan (niitä ei tarvitse edes kuoria) ja laita mukaan marinadiin. Pyörittele lampaat marinadissa ja anna maustua mielellään yön yli.

AINEKSET SALAATTIIN
- 2 kpl isoa rosamunda- perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
- 2 kpl paprikaa, keltainen ja punainen
- 1/2 dl oliiviöljyä
- 50 g fetaa
- 1 kpl kurkkua
- 1 kpl punasipulia silputtuna
- 12 kpl varrellisia kapriksia
- 2 rkl balsamiviinietikkaa
- suolaa ja mustapippuria myllystä

SALAATIN VALMISTUS
Leikkaa perunat n. 2 cm kuutioiksi. Älä kuori niitä, vaan pese ne. Poista paprikoista siemenet ja leikkaa saman kokoisiksi kolmioiksi. Pyörittele oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa 200 asteessa, kunnes perunat ovat kypsiä ja kauniin ruskeita. Kuori kurkku, halkaise ja poista siemenet lusikalla. Suikaloi juustohöylällä tai kuorimaveitsellä n. 5 cm mittaisia lastuja. Murusta feta haarukalla. Sekoita ainekset keskenään. Tarjoa joko kuumana tai kylmänä.

AIOLIN AINEKSET
- kaksi keltuaista
- n. 2 dl öljyä
- 0,5 rkl etikkaa
- kaksi valkosipulinkynttä murskattuna
- 1 tl dijon-sinappia
- suolaa

AIOLIN VALMISTUS
Vatkaa öljyä keltuaisten joukkoon pikkuhiljaa. Kun majoneesi saa oikean koostumuksen, mausta se etikalla, sinapilla ja suolalla sekä valkosipulilla.

Kokkailu ei ole välineurheilua

Mutta mikään ei ole kivempaa, kuin kokkailu hyvillä välineillä. Yhteistyökumppanimme haluaa tarjota perjantaireseptiläisille mahdollisuuden voittaa keittiötarvikkeita arvonnassa. Osallistumaan pääset viereisestä linkistä.

Mukavaa viikonloppua ja arpaonnea!

Perjantaikokki

Arvontaan

Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos, kesäkurpitsa-parmakinkkupaistos

Lähiruokaa saaristosta
Perjantaikokki on jo kolmena vuotena pestautunut muonavastaavaksi vaimon perheen purjehdusviikolle. Ruokapalkka, mutta maisemat vaihtuvat :) Viikko on haastava, sillä lauantaiaamuna pitää marssia kauppaan ja kerätä raaka-aineet lähes koko viikoksi. Lisäksi raaka-aineista pitäisi tehdä ruokaa purjeveneen keittiössä (siis pienissä tiloissa) 6 - 8 vaativalle herkkusuulle. Toistaiseksi olen onnistunut, sillä nuo herkkusuut osallistuvat innokkaasti myös ruuan valmistukseen.

Ikävää tässä purjehduksen muonituksessa on, että tuoreiden raaka-aineiden saantiin ei saaristossa voi luottaa laisinkaan. Voisi kuvitella, että Turun keskustasta ei tarvitse muuta kauppakasseihin pakata kuin kuiva-aineet ja ostaa sitten kalat, lihat, perunat ja porkkanat matkalta. Mutta toinen on todellisuus. Kolme päivää seilattuamme oli pakko purjehtia Hangon Origoon syömään saaristolaispöytää, sillä kalaa ei saanut mistään muualta. Ei savustettuna tai loimutettuna - tuoreesta puhumattakaan. Oli kyllä oivallinen saaristolaispöytä, mutta tavallaan sitä toivoisi, että edes tuoretta kalaa saisi suoraan kalastajilta. Sehän on vähän sama kuin menisi Parmaan Italiaan eikä löytäisi mistään ilmakuivattua kinkkua. Onko kyse pelkästään kannattamattomuudesta vai osittain myös kunnianhimottomuudesta? Saatan sohaista ampiaispesää, mutta saako tuet helpommin muualta kuin kalastamalla? Vai onko se pakastesei sitä mitä Suomi syö ja kuluttaja vaatii?

Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos
Oli ihan pakko tehdä sitä parmakinkkua veneessä, koska kalaa ei saanut ja veneeseen lastattavien raaka-aineiden tulee säilyä hyvin. Nämä säilyvät, varsinkin jos ostat kylmäsavulohen vakuumissa. Nimi leiville tulee Hangon itäpuolella olevan saaren nimestä, sillä leivät syntyivät sen suojaisassa poukamassa eilen torstaina.

AINEKSET

- neljä isoa siivua saaristolaisleipää

- 150 g kylmäsavulohta

- 0,5 purkkia kermaviiliä

- paketti Aurajuustoa

- pieni punasipuli renkaina

- muutama retiisi koristeeksi

- neljä salaatinlehteä koristeeksi

- mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Murenna Aurajuusto kermaviilin joukkoon. Laita leivälle kermaviilitahnaa, lohta, salaatinlehti, retiisit ja punasipuli. Rouhi pinnalle pippuria myllystä. Valmis.

Kesäkurpitsa-parmakinkkupaistos
AINEKSET

- kaksi pientä kesäkurpitsaa

- 100 g Parmakinkkua siivuina

- kolme tomaattia

- 1 dl kirveliä pilkottuna

- 0,5 dl oliiviöljyä

- 1 dl pecorinoa tai parmesaania raastettuna

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta n. 10 sekunniksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori.). Koverra siemenet kuppiin. Leikkaa malto kuutioiksi. Valuta siemenet ja ota mehu talteen.

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Paista kinkkusiivuja hetki kuumalla pannulla. Kokoa ruoka pieneen uunivuokaan kuten lasagne. Ensiksi kurpitsaa, sitten kinkkua, taas kurpitsaa jne. Lopuksi päälle tomaatinliha. Sekoita tomaattimehu oliiviöljyyn ja kaada kurpitsojen päälle. Raasta pinnalle juusto ja paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele kirvelillä ja pippurilla.

Herkuttele

Perjantaikokin jälkiruokavinkki
Kuten näette, on ruokamme veneessä kovin rustiikkia ja yksinkertaista :) Stockalta kasseja lähti viikon purjehdukselle 12 ja torilta lisäksi neljä. Elämäntapa sekin on, vaikka välillä valmisruokakeitto tuntuu houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta. Mutta jos oikein helpon jälkkärin haluat, niin kokoa seuraavanlainen suklaaburgeri. Laita kahden kaurakeksin väliin pala ohutta tummaa suklaata. Valmis. Juomaksi sopii kahvi ja VSOP -konjakki. Mutta silloin kannattaa paatti olla jo tukevasti ankkurissa :)

Myötätuulta ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki