Hedelmäinen munajuustosalaatti

Pienelle porukalle ei tartte huutaa! Luonteeltani olen markkinointimies. Älkää toki ymmärtäkö väärin, sillä inhoan tuputtamista. Sen sijaan nautin uusien, vetoavien tapojen kehittämisestä, joilla kertoa kuulijoita kiinnostavasta tuotteesta. Olen ymmärtänyt, että mitä erikoisempi tuote, sitä pienempi kuulijakunta ja sitä helpompi on saada sanoma perille. Kuiskauskin riittää, kun kuulijoita on vähän. Ajattelin, että sama pätisi ruokaan. Itse syön kirjaimellisesti kaikkea, joka on valmistettu hyvin ja hyvistä raaka-aineista. En rajaa mitään pois maistamatta. Joskus hieman kadehdin heitä, jotka ovat tehneet rajauksia ruokavalioonsa ja voivat keskittyä olemaan parhaita alallaan. Kyllähän kasvissyöjän pitäisi tehdä parempaa kasvisruokaa kuin tällaisen all-round –ruokailijan. Kutsuin viime viikolla syömään kasvissyöjän. Otan aina ruokavaliotaan rajanneen positiivisena haasteena. Ehkä voin oppia taas jotain. Kutsuttakoon tätä kasvisruokavaliolaista vaikka ”Kristianiksi”. Kristian perheineen saapui. Olimme vaimon kanssa valmistelleet kattavan grillimenun, joka tyydyttäisi kaikki rajaukset ja rajoittamattomat. Kristian kun oli miespuolinen, niin luontaisesti marssimme kaksistamme grillaamaan. Kristian kuolasi valitsemiani munajuuston siivuja, joita asettelin grilliin. ”Jaahas, taidat pitää näistä, vai?” kysäisin. ”En tiedä. En ole maistanut, mutta ne ovat varmasti tosi hyviä, koska ovat uineet tuossa lihanesteessä!” vastasi hän. HÄH! Sinähän olet kasvissyöjä! huusin tyrmistyneenä. ”Kyllä vain, mutta oikeastihan minä rakastan lihan makua. Keksin vain kymmenen vuotta sitten tällaisen periaatteen ja nyt pitelen siitä kiinni.” kuittasi Kristian. Asia varsin selvä, ajattelin. Arvostin luonteenlujuutta ja periaatteen kunnioittamista, jota Kristian osoitti. Hän ei käännyttänyt minua eikä paasannut aatteensa palosta, vaan piti vain kiinni vuosien takaisesta päätöksestään. Minua nauratti, sillä muistin samalla toisen ystäväni, Mikon, joka oli aikoinaan myös kasvissyöjä. Hän piti periaatteestaan kiinni aina, paitsi perjantai-iltaisin, kun joku tarjosi hampurilaisen. Nykyään hän on kaikkiruokainen. Vieraamme saivat syödäkseen mm. chevrellä gratinoitua portobelloa (resepti löytyy arkistosta täältä). Illallisen aikana paljasti Kristian, että vaikka hän oli tehnyt suuren rajauksen ruokavalioonsa, oli ruoka hänelle enemmänkin energialähde kuin nautintoaine. Tämä selitti paljon. Pois lähtiessään kiitteli Kristian perheineen hyvästä ruoasta ja vaimonsa paljasti omalleni, että veimme voiton heille kaavaillusta illallisesta. Kotona heillä oli tiskipöydällä sulamassa pussillinen pakastemaissia. Siitä olisi pitänyt jotain kehitellä… Missäs se pihvi on? Eli mikä on tarinan sanoma? Ottakaahan nyt ihmiset hyvät ruoka tosissanne. Ruoka on kiistämättä tärkein meitä elossa pitävä asia (happea ehkä lukuunottamatta), mutta ei se silti ole pelkkää energiaa. Oikein ymmärrettynä on aterialla korvaamaton vaikutus henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Jos teette rajauksia, niin tulkaa omassa segmentissänne ainakin oman kotikadun parhaiksi. Se riittää. Ja Kristian. Jos kuulet tämän, niin tiedähän, että olette toistekin erittäin tervetulleita syömään!

Hedelmäinen munajuustosalaatti Munajuustoa jäi yli, joten seuraavana päivänä nautimme tätä hedelmäistä salaattia. Ruokakaupoista löytyy ainakin Kolatun munajuustoa, joka käy varsin hyvin grilliin ja salaattiin. Salaatit tulevat tietenkin Sorrilta (www.sorri.fi). AINEKSET - 1 kerä rapeaa salaattia - 200 g Kolatun ”Ruskahttp://www.kolattu.fi/kolatun-ruska-paistettu-munajuusto.html” paistettua munajuustoa - 2 kevätporkkanaa - 2 kevätsipulin vartta - 1 hunajanauris - 1/2 hunajameloni - 3 nektariinia - oliiviöljyä - mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa VALMISTUS Pilko kaikki ainekset suupalan kokoisiksi. Salaattia ei muuten pilkota, vaan revitään käsin. Sekoita ainekset isossa astiassa. Grillaa munajuustosiivuja hetki molemmilta puolilta ja asettele salaattikulhon pinnalle. Tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin sekä rapean leivän kera. Mieli avoinna viikonloppuun! Perjantaikokki Resepti tulostettavassa muodossa (PDF)

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Lapsityövoimaa lamatalkoissa Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista? Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista. Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa. Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.” Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa. Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan. Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan. Löydät reseptin tulostettavassa muodossa alempaa. AINEKSET - 10 kpl valkoisia parsoja - 1 salottisipuli - 1 valkosipulinkynsi - 1 varsisellerin varsi - 1 purjon valkoinen osa - 2 dl kermaa - 2 dl täysmaitoa - 2 dl parsan keitinvettä - suolaa - voita paistamiseen VALMISTUS Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera. Herkullista viikonloppua! Perjantaikokki Resepti tulostettavassa muodossa (PDF)

Vielä muutama perjantaireseptiläisten eturisteily toukokuussa Yksi ystävä ilmaiseksi maksavan perjantaireseptiläisen seurassa seuraaville risteilyille (ilmoittaudu klikkaamalla linkkiä pian!) Iltaristeily Loistokarille 21.5.2009

Lounasristeily lähisaaristoon 21.5.2009

Fish & Chips

Ilolla eteenpäin Olemme varsin suurten muutosten edessä. Istuin kuluneella viikolla kaksi päivää tilaisuudessa, jossa yritettiin ennustaa tulevaisuutta ja keksiä keinoja selvitä siitä. Yksi asia tuli varsin selväksi: huomenna eivät asiat ole enää kuten tänään. No, näinhän on aina ollut, eikö? Nyt vain taitaa olla niin, että muutoksen vauhti ja rajuus on ennennäkemätön, eikä kukaan tiedä, miten maailma makaa muutaman vuoden päästä. Tulevaisuutta ei voi enää ennustaa tuijottamalla taustapeiliin, vaan tulemme kokemaan jotain ennennäkemätöntä. Uudet voittajat ovat selvillä vasta vuosien päästä. Eräs seminaarin puhujista käsitteli selviytymistä ja kasvua. Pidin hänen näkökulmastaan, sillä hän nosti yhdeksi menestyksen kolmesta kulmakivestä ilon. Ilo on sana, jota harvoin liiketoimintaa käsittelevissä esitelmissä näkee. Mitä ihmettä ilon kanssa on yrityksen menestyksen kanssa? Tekemisen ilo on henkinen tila, jossa saamme aikaan uskomattomia. Ilon menettänyt tekee pakosta tai tottumuksesta, jolloin jälki on falskia ja laadultaan korkeintaan keskinkertaista. Johtajan tärkein tehtävä tulisikin nyt olla tekemisen ilon mahdollistaminen. Ensiksi pitää itse innostua ja sitten tartuttaa ilo muihinkin. Aidosti omalla esimerkillä, eikä millään ameriikantempulla. Kun seurasin eilen torstaina henkilökuntaamme, joka järjesteli tämän iltaista purjehduskauden aloittavaa risteilyämme, niin ajattelin ilolla iloa. Näihin nuoriin tekijöihin oli ilo tarttunut kuin flunssa sikaan ja he tartuttivat sitä myös meihin muihin otsa rypyssä talouden tilaa pohtineisiin. Toivon todella, että ilosta luennoinut kaveri on oikeassa. Jos on, niin meillä ei ole hätäpäivää. Todellisen ilon näkee kuitenkin vasta, kun katsoo lasten iloa. Sunnuntaina on aika kiittää heitä, jotka meille elämän suurimman ilon soivat. Äitejä.

Fish & Chips Hyvä ruoka tuottaa iloa. Olisiko siinä ratkaisu lamankaatoon? Että kaikki söisimme hyvin ainakin silloin tällöin. Löydät reseptin tulostettavassa muodossa alempaa. AINEKSET - 600g turskafileetä (tai esim. haukea) - 6 isoa perunaa Majoneesi - 1 keltuainen - 1,5 – 2 dl rypsiöljyä - 1 rkl sitruunamehua - 1 tl Dijon-sinappia - merisuolaa Taikina - 1 kpl keltuaisia - 1-1½ dl vehnäjauhoja - 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä - 1 kpl valkuaisia - merisuolaa ja mustapippuria myllystä - perunoille oliiviöljyä - 1 sitruuna Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä. VALMISTUS Pese perunat ja pilko lohkoiksi. Asettele uunipellille, mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla ja paista 220 asteessa n. 20 minuuttia. Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä. Valmista frittitaikina. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista. Pilko kala pötköiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Upota kalat nopeasti taikinaan ja nosta sitten öljyyn. Nostele rapeaksi paistuneet palat öljystä hetkeksi talouspaperille ja tarjoa sitten perunoiden, sitruunalohkojen ja majoneesin kera. Herkullista viikonloppua! Perjantaikokki Resepti tulostettavassa muodossa (PDF)

Iloa elämään saaristosta Höyrylaivamme legendaariset iltaristeilyt alkavat! Lue lisää ja varaa paikkasi täältä

Päätin tarjota toisenkin mahdollisuuden hankkia iloa elämään ja jatkaa Perjantaikokin kokkikurssikilpaa vielä muutamalla päivällä. Ensi perjantaina julkaistaan voittaja, joka pääsee saaristoon seitsemän ystävänsä kera. Jos et ole vielä osallistunut, niin tee se nyt! Tästä mukaan kilpaan