Hyvän maun reseptit

Kokki Herrankukkarosta ja höyrylaiva s/s Ukkopekalta jakaa täällä maukkaita saaristolaisreseptejä ja ideoita ruuanlaittoon herkullisilla terveisillä höystettynä! Reseptit ovat pääasiassa helpohkoja, nopeita ja normaalikeittiössä toteutettavia - mutta ennen kaikkea herkullisia! Hyvän maun välineissä kerromme erilaisia vinkkejä ruuanlaittoon ja keittiövälineisiin liittyen sekä esittelemme HeiRolin uusimpia tuotteita.

25 tammikuuta 2008

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Talvitunnelmia?
Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET
- 150 g kylmäsavulohta
- ½ purjo
- 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)
- 2 tomaattia
- 2 dl kermaa
- 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)
- 1 dl kuivaa valkoviiniä
- 2 rkl oliiviöljyä
- 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta
Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

18 tammikuuta 2008

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

Perjantaikokki vakavana
Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa - jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa - hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä - ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen alla olevasta linkistä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa alta…

Adressi marinoimattoman lihan puolesta
Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta. Linkki on alla.
Jaakko Nuutilan kommentit marinoidusta lihasta

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET

Possu
- 1 porsaan sisäfile
- ½ dl oliiviöljyä
- 2 tl Dijon-sinappia
- 3 kpl valkosipulinkynsiä
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
- 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
- oliiviöljyä
- rosmariinia
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
- 2 kpl keltuaista
- 1 tl kuivattua rakuunaa
- 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
- 1 tl sitruunamehua
- 125 g voita
Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS
Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.

Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä...:)

14 tammikuuta 2008

Pizzaiolon kanankoipia ja paprika-polentaa

Ei se tyyli, vaan suunta
Poikani Oliver on erinomaisen taitava. Ainakin näin isän objektiivisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Ikää on vain viisi kuukautta, mutta elämän ansioluettelossa taitoina jo mm. kuolaus ja peruuttaminen. Hän osaa tehdä näitä molempia jopa täysin samanaikaisesti. Isän vahva mielipide on, että kyseessä on ilmiselvä monitaituri.

Hänellä on hetkiä, jolloin jokin hänen havittelema asia on aivan siinä sormien edessä - saavutettavissa pienen pienellä liikeellä. Hän lähtee ponnistelemaan sitä kohti, mutta mitä enemmän hän tekee työtä, sitä kauemmas tavoite loittonee. Häntä harmittaa, välillä niin vietävästi. Ja usein hän antaa sen myös näkyä.

”Mikä siinä on, että vaikka kuinka yritän, niin tuo nallukka karkaa yhä vaan kauemmas.” Ei voi pieni mies ymmärtää.

Hän toipuu vastoinkäymisistä kuitenkin hämmästyttävän nopeasti, nostaa pään pystyyn, suuntaa katseen maaliin ja aloittaa alusta. Uskomattoman sinnikäs pikkukaveri, ajattelen usein.

”Tuossa se on, se tavoite - nyt enää pieni rutistus! Mutta ei. Taas se menee väärään suuntaan. Miksi? Vaikka minä niin kovin ponnistelen ja yritän.”
Voi sitä ilon päivää, kun hän oppii ryömimään eteenpäin! Tai vaihtoehtoisesti ymmärtää, että peruuttaenkin pääsee perille. Mitä sillä tyylillä on väliä, kunhan suunta on oikea!

Onko tuttu tunne? Harmittaa, kun tavoite vain loittonee. Mitäs jos kokeilisi uutta tyyliä?

Olimme viime viikonloppuna retkiluistelemassa. Jää oli riittävän kestävää, mutta kieltämättä täysin läpinäkyvänä ja tummana aika pelottava. Totesimme, että alkuun pääsee helpoiten luistelemalla takaperin. Ei jännittänyt yhtään niin paljoa…

Jäällä tai olohuoneen parketilla – näkökulman vaihto saattaa kannattaa!

Ps. se retkiluistelukokemus peilikirkkaalla jäällä oli niin huima, että laitoin siitä videon perjantairesepti.fi-sivuille. Kannattaa käydä katsomassa!

Video retkiluistelusta

Pizzaiolon kanankoipia ja paprika-polentaa
”Pizzaiolo” tarkoittaa pizzanpaistajaa. Tomaattiset kastikkeet nimetään Italiassa usein näin, eli ”pizzanpaistajan tapaan”. Voit käyttää tätä kastiketta myös lihalle tai kalalle.

AINEKSET
- 4 kpl marinoimatonta kanankoipea (tai lihaa, kalaa tms.)
- 1 prk tomaattimurskaa
- 1 valkosipulinkynsi pilkottuna
- 1 punasipuli pilkottuna
- ½ prk pieniä kapriksia
- ½ pakettia pekonia pilkottuna
- tilkka oliiviöljyä
- merisuolaa, mustapippuria, hyppysellinen sokeria ja currya

Polenta
- 250g polentaryynejä
- 1 l vettä
- 2 rkl kanafondia
- 1 paprika
- ½ kukkakaali
- merisuolaa

VALMISTUS
Paista koipiin kaunis pinta oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota koivet pois pannulta. Paista pekonit rapeaksi ja valuta ylimääräinen rasva pois. Laita samaan pannuun sipulit ja paista hetki. Lisää tomaattimurska ja kaprikset. Hauduta hetki ja mausta.

Laita koivet uunivuokaan, kaada kastike päälle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

Valmista polenta: pilko paprika ja kukkakaali pieniksi kuutioiksi. Kiehauta vesi, lisää fondi ja sekoita joukkoon polentaryynit, paprika ja kukkakaali. Keitä polentaa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia aktiivisesti sekoittaen. Kaada haluamasi malliseen vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa annospaloiksi ja lämmitä uudelleen esim. uunissa n. 10 minuuttia.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Haluatko liput matkamessuille?
Postilaatikkoomme kolahti 50 kappaletta lippuja Matkamessuille. Jaan ne 50 ensimmäiselle tietonsa alla olevan linkin kautta täyttäneelle. Liput lähtevät maanantaina postiin siis 50 nopeimmalle.

Tapaamisiin mahdollisesti messuilla! Olen s/s Ukkopekan osastolla ensi torstaina ja perjantaina.
Kyllä kiitos, haluan lipun Matkamessuille!

Korjaus viime viikon reseptiin
Pahoittelen, että viime viikon majoneesiohjeeseen pääsi virhe. Keltuaisen joukkoon ei valuteta majoneesia, vaan öljyä, jotta saataisiin majoneesia. Kiitos niille, jotka asiasta huomauttivat. Korjatun reseptin löydät alta olevan linkin takaa!
Perjantaireseptiarkisto

04 tammikuuta 2008

Toast Skagen

Enteet ja ennustukset
Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.


Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan - Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset - pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen
Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET
- 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
- 400 g kuorimattomia katkarapuja
- 0,5 dl ranskankermaa
- 1 rkl voita
- 100 g kirjolohenmätiä
- 6 kirsikkatomaattia

Majoneesi
- 1 keltuainen
- 1 dl rypsiöljyä
- 1 tl dijon-sinappia
- ¼ sitruunan mehu
- 2 rkl tilliä pilkottuna
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä
- tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS
Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada majoneesia hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin
Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.
Lisätietoa Matkamessuista

Muistathan arvonnan!
Kaikki ne, joilla on perjantaireseptin tilaus voimassa 15.1. osallistuvat arvontaan, jonka pääpalkintona on kahden hengen lahjakortti Herrankukkaron kokkikurssille.

Nyt kannattaa siis suositella kirjettä myös kaverille. Tiedä, vaikka hän pyytäisi voittaessaan sinut mukaan kokkailemaan!
Perjantaikokin kokkikurssit