Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta

Motivaatiota mahasta
Muistan ala-asteelta tarinan, jossa kehon elimet kiistelivät keskenään, kuka oli tärkein. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta väittely oli kiivas, sillä jokainen kehon osa-alue korosti omaa korvaamattomuuttaan ja tärkeyttään. Ilman jalkoja ei juosta, ilman käsiä ei tartuta ja ilman suuta on syöminen, puhuminen ja maistaminen mahdotonta. Riitely paremmuudesta meinasi karata käsistä, kunnes joku keksi, että kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos yhden otat pois, niin muiden toiminta käy mahdottomaksi tai ainakin vaikeutuu huomattavasti.

Ulospäin näkyvien osien tärkeyden ymmärtää helpommin, mutta sisäisten osien merkityksen ymmärtää vasta, kun jokin osa-alue tippuu pois pelistä. Näin kävi eilen Perjantaikokillekin, kun vatsatauti veti naaman valkoiseksi ja olon huteraksi.

Jätän näiden kirjeiden kirjoittamisen usein torstai-iltaan. Pieni pakko kun on minulle luovuuden lähde. Tällä kertaa myönnän, että vatsatautisen tarina- ja ruokaluovuus oli hetken hieman kateissa.

Surffasin luovuutta etsien TV-kanavia ristiin rastiin. Törmäsin MTV3:n uuteen Foodoo-ruokaohjelmaan. On sinänsä hieno ajatus tehdä kokonaisvaltainen elämänhallintaohjelma, jossa samassa paketissa tulee terveellisiä ruokaohjeita ja liikuntavinkkejä. Minulle ruoka kuitenkin merkitsee muutakin kuin kalorimääriä, joten tuntui oudolta katsoa heti reseptin perään sauvakävelyvinkkejä siitä, kuinka se juuri nautittu ruoka poltetaan mahdollisimman tehokkaasti. Mutta toisaalta ajattelin, että mikä tahansa ohjelma tai keino, joka saa ihmiset kiinnittämään enemmän huomiota raaka-aineisiin ja ruokaan, on hyvästä. Tieto kasvaa harrastuneisuuden myötä ja tärkeintä muutoksessa on ensiaskel.

Minulle maha osoitti kouriintuntuvasti olevansa yksi tärkeimmistä elimistäni. Tosin olen tiennyt sen pitkään. En pyri korostamaan sen roolia kasvattamalla sitä, vaan hellimällä sitä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Foodoota katsoessani muistin perjantaireseptikyselyn vastaukset. Olen puolivälissä kaikkien 2000 vastauksen lukemisessa, mutta päätin siltä istumalta lukea kaikki vastaukset kysymykseen: ”Miten perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?”

411 aitoa tarinaa siitä, kuinka se mitä teet keittiössä, ja kenen kanssa, vaikuttaa koko elämääsi. Kuinka se vatsa onkaan niin monelle ainakin välillisesti tärkeä! Pitkään ei tarvinnut vastauksia lukea, että löytyi taas ideaa ja motivaatiota kirjoittamiseen. Uskokaa pois!

Kirjeen lopussa on Perjantaikokin kokoamat TOP 3 –vastausta sekä linkki myös sivulle, jossa on Antaa Palaa –keittokirjan voittajat. Myös näiden TOP 3 –vastauksien kirjoittajat palkitaan kirjalla.

Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta

AINEKSET
- 800 g poronpaistia
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Risotto
- 1 sipuli
- 3 dl Arborio-riisiä
- 1 dl valkoviiniä
- n. 5 dl kanalientä
- 1 dl suppilovahveroita pilkottuina ja paistettuina
- tilkka oliiviöljyä
- 1/2 dl raastettua parmesaania

Kastike
- 3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja ½ rkl lihafondia)
- 2 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä
- 4 kpl salottisipuleita
- 1 rosmariininoksa
- 2 palaa taloussuklaata
- 1 tlk soijaa
- maizenaa
- voita
Suolaa ja mustapippuria myllystä.

VALMISTUS
Paista paistiin kauniin ruskea pinta voissa pannulla, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita sen jälkeen 120 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Ota talteen mahdollisesti porosta irtoava liemi ja siivilöi se. Lisää lihaliemen joukkoon. Keitä lientä ja punaviiniä kokoon hetki pilkottujen salottisipuleiden kera. Mausta kastike tilkalla soijaa. Siivilöi lopuksi sipulit pois ja suurusta kastike maizenalla. Sekoita lopuksi joukkoon kaksi palaa taloussuklaata. Suklaa antaa makua ja kiiltoa, mutta lisää kiiltoa kastikkeeseen saat tarvittaessa lisäämällä pienen nokareen voita

Herkullista viikonloppua!
Perjantaikokki – jo paranemaan päin.

TOP 3 –vastausta – miten Perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?
1) Aiemmin kävimme useammin viikonloppuisin ulkona syömässä, nyt teemme yhdessä kotona ruokaa kokin ohjeilla.
2) Olen kokeillut rohkeammin uusia raaka-aineita ja yhdistelmiä. Poikani (11v. ja 14v.) ovat näin oppineet paljon uusia makuja. Muun muassa ketsuppi on likimain jäänyt unholaan..
3) Olen yleensä välttänyt kermaa ja voita, mutta otin ne jälleen käyttöön. Ei terveys kärsi, jos joskus herkuttelee. Päinvastoin, nautinnollinen maku on jo sinänsä terveellinen asia!

Kaikki vastaukset löytyvät täältä

Keittokirjan voittaneiden 20 hengen nimilista löytyy alla olevan linkin takaa. Kirjat ovat voittajilla ensi viikolla. Suuri kiitos kaikille vastaajille! Lupasin uudistuksia, joista yksi, ehkä eniten toivotuin, on luvassa jo ensi viikolla. Reseptin tulostaminen yhdelle sivulle helpottuu jatkossa huomattavasti!

Keittokirjojen voittajat

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Laiska laatua tekee
Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET
- 600g meritaimenen tai lohen fileetä
- 8 punajuurta
- 0,5 dl oliiviöljyä
- 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
- 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
- 0,5 rkl voita
- 1 dl kermaa
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä



VALMISTUS
Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Alla olevan linkin takaa aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.
Talvikuvia saaristosta

Tutustu perjantaireseptitutkimuksen tuloksiin
Kokosin yhteenvedon viime viikolla käynnistetyn perjantaireseptitutkimuksen mielenkiintoisista tuloksista perjantairesepti.fi -sivustolle. Tutustu ihmeessä, minkälaiseen porukkaan kuulut!
Tutkimustuloksiin

Astetta parempi kinkkukiusaus

Hyvää vuotta 2009!
Aivan alkuun haluan toivottaa kaikille perjantaireseptiläisille erinomaista vuotta 2009! Joulutauko on takana, edessä uusi vuosi ja uudet reseptit. Tämä vuoden ensimmäinen kirje on erityisen tärkeä, sillä kirjeen lopussa on sinulle pieni avunpyyntö.

Mutta sitä ennen tarjotaan Perjantaikokin tarinoita vuodenvaihteesta sekä vuoden ensimmäinen resepti!

Vauvakuumetta
Vietimme vuodenvaihdetta vastikään avioon astuneen ystäväpariskuntamme luona Helsingin kantakaupungissa. Kutsuttakoon heitä vaikka Herra ja Rouva Hooksi, ettei henkilöllisyys selviä. Olimme siis yökylässä Herra ja Rouva Hoon luona, joten matkasänkyjä, kasseja, leluja ja muuta tuiki tärkeää tavaraa oli mukana autolastillinen. Ystävillämme ei vielä lapsia ole siunaantunut, joten vierailumme oli heille vuorokauden mittainen kurkistus lapsiperheen elämään.

Uudenvuodenpäivän aamuna nautimme perin rauhallista brunssia. Pöytäliinat likaantuivat, ottimia noukittiin lattialta tiuhaan, poika päristeli leikkiautollaan pillahtaen tasaiseen tahtiin itkuun, kun ääni autosta loppui ja tyttö veti omaa vauhdikasta aamushowtaan. Siis perin tavallinen aamu meille.

Ystäviemme ilmeistä päättelin, että he olivat kuvitelleet lapsiperheiden pyhäaamut varsin erilaisiksi. Kuvitelmat siitä, että lasten kanssa voi viettää seesteisen rauhallisia aamuja, siemailla lattea, lukea Hesaria ja ihastella pyhäpuvuissaan kiltisti istuvia perheen vesoja karisivat tehokkaan shokkihoidon ansiosta. Menoa ja meininkiä riitti.

Kesken hulinan heitin vitsinä, että olemme itse asiassa iskupartio Kansallisesta Syntyvyydensäännöstelyliitosta, KSL:sta ja kierrämme tällä neljän hengen kokoonpanolla yökylässä vastanaineiden lapsettomien pariskuntien luona jakamassa realistista käsitystä oikeasta perhe-elämästä ja annamme halutessa myös ehkäisyvalistusta. Meidät voisi tilata kylään, mikäli parisuhteessa vallitsee epätasaisesti jakautunut vauvakuume ja skeptisempi osapuoli haluaa osoittaa kouriintuntuvasti vauvakuumeen vaikutuksesta hourailevalle siipalleen, että eiköhän vielä pieni harkinta-aika olisi sittenkin paikallaan.

Innostuimme Herra Hoon kanssa kehittelemään ajatuksesta liiketoimintaa. Konseptimme olisi seuraava: perustettavan nettipalvelun kautta lapsiperheet, joilla on pieniä, sopivan äänekkäässä ja sotkevassa iässä olevia lapsia (siis käytännössä kaikki 0-18 vuotiaat, kotona asuvat käyvät), voisivat ilmoittautua halukkaiksi yökyläilijöiksi, saada vaivanpalkaksi vuorokauden mittaisen miniloman, ruokailut ilman laittamisen vaivaa ja mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin eripuolilla Suomea. Lapsia harkitsevat pariskunnat voisivat puolestaan hakea palvelusta kriteerinsä täyttäviä lapsiperheitä, kutsua heidät yökylään ja saisivat näin kosketuksen elämään perheellisenä kuitenkaan joutumatta saman tien sitoutumaan urakkaan loppuiäkseen. Onnistunut vierailu sitten joko vahvistaa lapsettoman pariskunnan vauvakuumetta molemmilla tai vaihtoehtoisesti pyyhkäisee romanttiset haihattelut kauas tulevaisuuteen.

Keksimme jo nettisivuillekin osoitteen: www.vauvakuume.fi, mutta veikkasimme sen olevan varattu.

Kotimatkalla lapset nukkuivat ja vaimo ajoi, joten päätin tarkistaa nettiosoitteen statuksen. Kännykän nettiselaimella sain nopeasti selville, että osoite on vapautunut vapaille markkinoille 29.12.2008 - siis vain kolme päivää ennen ideamme syntymistä! Kohtaloako?

Otin yksintein puhelun Helsingin kantakaupungin asuntoon, josta olimme hetki sitten poistuneet. Rouva Hoo vastasi Herra Hoon puhelimeen. Ääni oli väsynyt, mutta onnellinen. Pyysin välittämään tiedon herralle, että haluamamme nettisivuosoite on vapaana – että laitammeko palvelua pystyyn?

Rouva Hoo vastasi, että palataan asiaan myöhemmin. He toipuvat kuluneesta vuorokaudesta sohvalla maaten ja katsomalla ”Karvakuonot merellä” –lastenohjelmaa. Se on heille sopivan rauhallista toimintaa juuri nyt…

Jäi arvailujen varaan, mikä oli vierailumme lopputulos ja vaikutus. Sen tiedän, että tehokas se ainakin oli. Herra Hoon aamuinen ilme oli sen verran vaikuttava.

Ps. mikäli jollain on liikeideoista pulaa, niin tämän yllä olevan saa ottaa vapaaseen käyttöön. Ehkä siitä tulee seuraava internetmaailman menestystarina. Tai ehkä ei.

Astetta parempi kinkkukiusaus

Tämä on joulunjälkeistä perheruokaa parhaimmillaan. Ainakin meillä pakkanen on pullollaan kinkunjämiä, jotka soveltuvat tähän erinomaisesti. Ruoan kruunaa sekaan raastettu joulun ylijäämäjuusto. Voit käyttää pecorinoa, kuten tässä, mutta hyvin soveltuvat myös parmesaani, edam tai vaikka mozzarella. Pääasia on, että sekoitat juustoa myös kiusauksen joukkoon – ei ainoastaan päälle.

AINEKSET

- 8 rosamunda

-perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)

- 300 g joulukinkunjämiä

- 4 porkkanaa

- 2 dl kermaa

- 6 isoa salottisipulia

- 150 g pecorino-juustoa

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Siivuta perunat, porkkanat, sipulit ja kinkku monitoimikoneessa. Raasta juusto ja jätä siitä 1/3 ripoteltavaksi pinnalle. Sekoita ainekset keskenään uunivuoassa, mausta suolalla ja pippurilla, kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista 150 asteisessa uunissa tunnin verran. Mikäli pinta tummuu liian aikaisin, niin peitä foliolla. Tärkeää on, että perunat kypsyvät kunnolla ja imevät kerman itseensä.

Herkullista vuotta 2009!

Perjantaikokki

Uudistuksia vuodelle 2009
Uudenvuoden kunniaksi Perjantaireseptikin uudistuu. Mutta ei ilman sinun apuasi. Toivon, että vastaat alla olevan linkin kautta kyselyyn, jossa kysyn sinulta mielipidettäsi Perjantaireseptin kehittämiseen. Vaikka palvelu on ilmainen, niin on senkin kehityttävä.