Kahden kalan salaatti Italian tapaan

Juhlahumua Juhlien järjestäjiä on monenlaisia – ja niin on juhliakin. Toiset valmistelevat kemuja vuoden ja hukkaavat välillä metsän puilta. Näin käy helposti varsinkin häitä häärätessä. Itseäni miellyttävät juhlat vaativat vain neljää asiaa: - hyvää seuraa - hyvää ruokaa - hyvää viiniä - hyvää musiikkia Muut asiat ovatkin sitten lillukanvarsia. Mutta jos noista jonkun jättää pois, niin ei tuu mittään… Olimme viime viikonloppuna varsin epätavallisissa häissä Italiassa. Kahdeksankymmenen vieraan joukossa oli kymmenen eri kansallisuutta – todellinen kansainvälinen sillisalaatti siis. Ehkäpä siksi järjestäjät olivat joutuneet keskittymään vain ja ainoastaan oleelliseen. Ja siksipä niistä sukeutuivatkin varsin loistavat karkelot! Tarjoilen teille kuvakattauksen Italian herkuista – niin lautasella kuin maiseminakin. Pääset kuvakattaukseen alla olevasta linkistä. Italian kuvasatoa

Itselläni juhlakausi vain jatkuu. Mittariin kilahtaa pyöreät 30 vuotta maanantaina ja lisäksi sain kunnian vastaanottaa kahden upean yrityksen toimitusjohtajuuden tällä viikolla. Siksi pyydänkin sinulta pientä lahjaa. Klikkaa tuosta alta ja tutustu hyväntekeväisyyshuutokauppamme tarjontaan. Tutustuminen ei maksa mitään ja saattaa parhaimmillaan tuottaa sinulle hyvän mielen, seinällesi upean taideteoksen ja pienille lapsipotilaille paljon iloa. Joka ikinen myyntieuro menee suoraan hyväntekeväisyyteen. Silloin juhlittakoon, kun juhlan aika on! Hyväntekeväisyyshuutokauppaan

Lehdistötiedote – Herrankukkarolle ja s/s Ukkopekalle uusi toimitusjohtaja

Kahden kalan salaatti Italian tapaan Italian innoittaman nautimme tätä herkullista ja edullista salaattia eilen alkupalaksi. Tuo kesän kielelle. Löydät reseptin tulostettavassa PDF-muodossa alempaa. AINEKSET - 6 savusilakkaa - 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (satsaa euro enemmän per purkki, saat huomattavasti parempaa!) - 4 kypsää tomaattia - 1 tölkki isoja valkoisia papuja - 1/2 punasipuli - ruohosipulia - hyvää oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä VALMISTUS Irrota lihat savusilakoista. Valuta säilykkeistä öljy pois. Pilko punasipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita pavuista, punasipulista ja tonnikalasta salaatti. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja asettele siivut lautaselle. Pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Kokoa päälle papusalaatti. Koristele savusilakan lihalla ja ruohosipulilla. Rouhi pinnalle vielä mustapippuria ja nauti! Juhlavaa viikonloppua! Perjantaikokki

Kanttarellipannukakku

Pätkälomailua Työni luonteeseen kuuluu, että kesällä ei ihmeemmin ehdi lomailla. Siksi heitämmekin vapaalle vuoden aikana useammassa lyhyessä jaksossa. Tällä kertaa pienen pakon lomalle aiheutti italoystävän häät Milanon lähistöllä. Siis perhe mummilla vahvistettuna lentokoneeseen ja Italiaan! Tällä kertaa seurueen passit olivat matkassa ja voimassaolo oli tarkistettu useampaan otteeseen. Viime kerran muistorikasta reissua emme kaikilta osin halunneet toistaa (jos et tiedä, mistä on kyse, niin lue tarina täältä). Suuntasimme hyvien ystäviemme luokse innolla. Häiden takia emme saaneet vakiomajoitustamme ystävämme kotona, vaan meidät majoitettiin lähisukulaisen hoteisiin. Vannon vieraanvaraisuuden nimiin ja taidan olla aika hyvä myös nauttimaan edusta minulle sitä tarjottaessa. En siis pahastunut, kun tuli käsky olla etsimättä hotellihuonetta vierailun ajaksi. Tällä kertaa en kyllä tiennyt yhtään mitä odottaa. Maittavan tervetuloillallisen jälkeen meidät ohjattiin vanhalle, pieteetillä restauroidulle maatilalle keskellä pohjoista ruuhka-Italiaa. Saimme neljäksi päiväksi yksityiskäyttöön todellisen keitaan, jonka pihalla oli lummelampi, uima-allas, jänöjusseja ja kanoja. Aurinko lämmitti 28 asteen voimalla ja tilaa oli useampi hehtaari ympärillä. Vanha tiiliseinä kasvoi viiniköynnöstä ja rypäletertut odottivat kypsymistä. Makuuhuoneita oli viisi (jokaiselle vaikka oma) ja keittiössä avotakka, leivinuuni, valtava kaasuliesi sekä integroitu rasvakeitin. Voitte kuvitella, että perjantaikokki oli onnesta soikea. Yleensä kirjoituksillani on jokin idea tai ajatus. Olisin kokenut varsin falskiksi tätä uima-altaan reunalla ilta-auringossa kirjoittaessani keksiä syvällisiä viisauksia. Olkoon sanoma kaikessa yksinkertaisuudessa, että jos elämä maistuu, niin antaa maistua! Vastatuulta tulee tilaamattakin jossain vaiheessa. Sallittakoon toinenkin viisaus. Lähetin onnessani terveisiä kuvan kera myös anopille ja appiukolle. Appiukkoni vastasi hehkutuksiini: ”When you treat people well, they treat you well.” Pitäkäämme huolta toisistamme. Se kauppa kannattaa!

Kanttarellipannukakku Kamera laulaa ja kynä sauhuaa täällä Italiassa, mutta vielä tähän perjantaiseen en teille reseptiä täältä tarjoile. Saatte sen sijaan lisävinkkejä syksyisen sienisadon hyödyntämiseen. Mikäli joku jo kyllästyy kanttarelleihin, niin huoli pois. Kohta ne on kaikki syöty ja siirrymme toisiin raaka-aineisiin! Suppilovahveroita löytyy jo :) AINEKSET Pannukakku • 6 dl vehnäjauhoja • 3 kananmunaa • 6 dl maitoa • 50 g sulatettua voita • 2 tl leivinjauhetta • kourallinen pilkottuaa basilikaa • kourallinen pilkottua persiljaa Pinnalle• • ½ pkt pekonia • ½ litraa kantarelleja • 1 keltasipuli • pinnalle tuoretta persiljaa pilkottuna VALMISTUS Valmista pannukakku. Sekoita maito ja kananmunat. Sekoita joukkoon voi ja jauhot sekä yrtit ja suola. Paista pellillä tai uunivuoassa 175 asteessa 30 – 40 minuuttia. Pilko sipuli, kantarellit ja pekoni. Paista pannulla sipuleita hetki, lisää kantarellit ja pekoni. Paista kypsäksi. Laita kantarellipaistos pannukakun päälle, koristele persiljasilpulla. Tarjoa raikkaan salaatin kera. VINKKI: kuivaa tuoreita kanttarelleja 60 asteisessa uunissa luukku raollaan muutama tunti. Näin niistä tulee paistettaessa mukavan kiinteitä.

Makkarapastaa á la Oliver

Elämää yksipyöräisellä Saimme eilen mieluisia vieraita, kun kummityttömme perheineen marssi ovesta sisään. Oli myöhästyneiden syntymäpäiväjuhlien aika. Karkeloista muodostui varsin urheilulliset, sillä kummitytön veli toi mukanaan yksipyöräisen, tuon useimmiten sirkuselämään liitettävän kapistuksen. Olin kokeillut vekotinta kerran aiemmin ja innostuin heti. Tuli lapsuus mieleen, sillä eteneminen ei polkupyörällä enää ollutkaan itsestään selvän vaivatonta. Päinvastoin. Haasteellista, mutta harjoittelulla kenties mahdollista. Tahkoin itseäni hikeen ja koin onnistumisen tunteita jo muutaman metrin yhtämittaisista suorituksista. Illan päätteeksi oli paita märkä ja naapurit hämmästyneitä, mutta pisin pystyssä pysytty matkani oli jo kolmisenkymmentä metriä. Olin varsin ylpeä. Illalla perjantaireseptiä kirjoittaessani selailin nettiä ja huomasin, että lauantaina vietetään Valtakunnallista Yrittäjän Päivää. Oma, toistaiseksi varsin lyhyt, urani yrittäjänä muistuttaa huomattavasti iltapuhdettani yksipyöräisen päällä. Uran tai polkupyöräilyn aloittaminen jännittää. Alussa horjuttaa jo pelkkä pyörän päällä istuminen. Päätös liikkeellelähdöstä on välttämätön, mutta olo on kuin tyhjän päälle kaatuisi. Kun vauhtiin pääsee, niin asentona pitäisi olla ronski etukeno, jolloin liike ei pysähdy, vaan tulosta syntyy. Paikallaan ei yksipyöräisellä voi olla, vaan vääjäämättä alkaa liike viedä joko taakse- tai eteenpäin, riippuen pyöräilijän asennosta – tai asenteesta. Uskon, että moni muukin yrittäjä tunnistaa itsestään pienen yksipyöräilijän. Pystyssä pysyminen ei haastavissa olosuhteissa ole mitenkään varmaa. Varmaa on vain se, että makuun päästyään, ei elämää yksipyöräisen päällä enää muuhun vaihda. Onnekseni sain lainaan yksipyöräisen viikonlopuksikin. Juhlistan kaikkia Suomen yrittäjiä lauantaina sillä fillaroiden. Tiukassa etukenossa. Vaikka sitten lamaa päin. Valtakunnallinen Yrittäjänpäivä

Makkarapastaa á la Oliver Ensimmäinen lapsemme syö kaikkea. Rakastaa kasviksia ja hedelmiä, herkuttelee mädillä ja ostereilla – kokeilee ennakkoluulottomasti mitä vaan. Olimme ylpeitä itsestämme keittiökasvattajina ja tiesimme heti lapsen hyvän ruoka-asenteen olevan täysin ansiotamme. Sitten saimme toisen lapsen. Ruokakasvatuksemme on ollut identtistä. Tulos? Poika ei laita suuhunsa mitään vihreää, marjoista, hedelmistä tai hieman oudommista aineksista puhumattakaan. Lempiruokaa on pasta ja makkara. Jouduimme toteamaan, että maku lienee synnynnäistä, eikä kasvatuksen tulosta, vaikka niin kuvittelemmekin. Pojan viettäessä kaksivuotissynttäreitä, emme yllättyneet ruokatoiveesta. Makkaraa ja pastaa, pliis… Ja sitä tehtiin. Löydät reseptin tulostettavassa PDF-muodossa alempaa. AINEKSET - 400 g spagettia - 400 g italialaista raakamakkaraa (tai esim. mausteista bratwurstia) - 400 g paseerattua tomaattia - 1 sipuli - 2 valkosipulinkynttä - merisuolaa ja mustapippuria myllystä - tilkka oliiviöljyä - pinnalle tuoretta persiljaa koristeeksi VALMISTUS Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista hetki oliiviöljyssä ja lisää makkarat. Ruskista. Lisää tomaattikastike, mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua puolisen tuntia. Keitä pasta al dente. Valuta ja sekoita kastikkeen kanssa. Koristele tuoreella persiljalla. Nauti. Yritteliästä viikonloppua! Perjantaikokki Resepti tulostettavassa muodossa (PDF)