Hyvän maun reseptit

Kokki Herrankukkarosta ja höyrylaiva s/s Ukkopekalta jakaa täällä maukkaita saaristolaisreseptejä ja ideoita ruuanlaittoon herkullisilla terveisillä höystettynä! Reseptit ovat pääasiassa helpohkoja, nopeita ja normaalikeittiössä toteutettavia - mutta ennen kaikkea herkullisia! Hyvän maun välineissä kerromme erilaisia vinkkejä ruuanlaittoon ja keittiövälineisiin liittyen sekä esittelemme HeiRolin uusimpia tuotteita.

16 marraskuuta 2007

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

Esimerkillistä kasvatusta
Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”
Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
- 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
- kaksi isoa, kypsää tomaattia
- 10 basilikan lehteä
- 4 kuhafilettä
- 10 pientä herkkusientä siivuina
- 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
- 2 dl parmesaania raastettuna
- oliiviöljyä
- valkosipulinkynsi
- suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta:
poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha:
paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki

Perjantaikokin joululahjavinkki
Kokkikurssi Herrankukkarossa Perjantaikokin johdolla! Joko tutustuit? Olisi kiva tavata.
Kokkikurssit Herrankukkarossa - vain perjantaireseptiläisille

09 marraskuuta 2007

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Uskon tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi
Kaksi vuotta sitten tuskin olisin osannut laittaa asioita perspektiiviin. Olisin ollut Jokelan tapahtumista ymmälläni, mutta en olisi osannut kuvitellakaan, miltä sen kokeminen oppilaiden vanhemmista tuntuisi. Mutta nyt olen itse vanhempi, juhlin sunnuntaina toista isäinpäivääni, ensimmäistä kahden lapsen isänä. Keskiviikon tapahtumat kylmäävät, kun ajattelen, että ”mitä jos oma lapseni olisi ollut siellä…” Kammottava ajatus, jonka haluan pois mielestäni välittömästi.
Perjantaireseptit taitavat yleensä käsitellä iloisia asioita. Valikoiva muistini auttaa unohtamaan ikävyydet, vastoinkäymiset ja rankat ajat. Nyt en tunne, että on oikea aika tai paikka toivotella letkeää viikonloppua tai jutella niitä näitä keittiöelämän ihanuuksista. Turhat korupuheet tuntuvat merkityksettömiltä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä uskon tulevaan ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Muuta en osaa, enkä muulla asenteella pärjää. Saan vahvistuksen tulevaisuuden uskolleni katsoessani iloista, viatonta kaksivuotiasta tytärtäni silmiin hänen halatessaan töistä palaavaa iskää. ”Nyt tehdään iskälle kahvia!” on hänen tervetulotoivotuksensa. Kolmikuinen poikani komppaa kiekaisuillaan minkä kerkiää.
Sunnuntaina kiitän vaimoani isolla halilla etuoikeudesta juhlia isäinpäivää.

MEILLÄ ON AINA VAIN TÄMÄ PÄIVÄ
Minulle tulee Ajatusten Aamiainen. Joskus hotkaisen sen ohimennen. Joskus ahmin antaumuksella. Asiaa kaikki tyynni. Mietin, millä viisailla sanoilla Kokki Jussi voi torstai-aamuna valaa uskoa joukkoihinsa. Oli Jussi löytänyt erityisen viisaat sanat:
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Ajatusten Aamiainen

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Arki on paras haavojen parantaja. Ja hyvä ruoka tekee myös osansa. Viikonlopun resepti on mukailtu erään turkulaisen keittiömestarin ja hänen mainosmieskaverinsa uudesta Skandimania-kirjasta. Siinä silakka pääsee oikeuksiinsa todellisena lautasen kameleonttina. Taipuu monen raaka-aineen kaveriksi. Ruoka käy esim. alkupalaksi.
AINEKSET
- 16 isoa silakkafileetä
- iso sipuli silputtuna
- 100 g meetvurstia pilkottuna
- 1 etikkakurkku pilkottuna
- 2 rkl tilliä silputtuna
- 50 g Aurajuustoa
- neljä ohutta siivua eilistä maalaisleipää
- vehnäjauhoja ja korppujauhoja n. 2 dl
- suolaa ja pippuria myllystä
- voita paistamiseen
- tilkka oliiviöljyä leiville.
VALMISTUS
Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Paista sipuleita voissa pannulla. Lisää meetvurstit. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon kurkku ja tilli. Asettele puolet fileistä pihvin alaosiksi. Laita jokaiselle alaosalle pala Aurajuustoa ja päälle lusikallinen täytettä. Laita toinen filee kanneksi. Pyörittele jauhoseoksessa ja paista voissa kauniin kullanruskeiksi. Paahda leivät rapeiksi uunissa, paahtimessa tai pannulla. Ripottele leipien pinnalle tilkka oliiviöljyä ja asettele kaksi pihviä kullekin leipäpalalle. Koristele tillisilpulla.
Herkuttele.
Kiitollisena perjantaiaamuna tyttären kanssa päiväkodin järjestämälle ”etukäteisisäinpäivä–aamiaiselle” suunnaten. Ja lujaa rutistaen.
Perjantaikokki

02 marraskuuta 2007

Suppilovahveropiirakka á la Maija

Kunniakkaita perinteitä vai kaavoihin kangistumista

Nyt astunen aralle alueelle. Mikä on perinnettä, eli pohjavireeltään positiivista toimintaa ja mikä kaavoihin kangistumista, eli luonteeltaan tylsää ja taantunutta? Jos teet asiat aina samalla lailla, niin kumpaan luokkaan kuulut – perinteitä kunnioittaviin vai paikalleen jämähtäneisiin.
Eilen, miettiessäni jälleen kerran aamun perjantaireseptin aihetta, katselin sivusilmällä kympin uutisia. Herra Loppukevennys, Mika Tommola, vieraili puolustusministeriön ruokalassa haastattelemassa jotain ylitarkastajaa, joka oli koko työuransa syönyt joka torstai kello 11 lounaaksi hernekeittoa. Yhteensä yli 500 litraa – julisti journalistin laskelma. Vaikuttavaa - tavallaan. Oliko tämä perinteiden kunnioittamista vai kaavoihin kangistumista?
Entä kun Toyotan tehtaassa joka ikinen osa asennetaan autoon aina samalla tavalla? Tai äidin perunamuusi valmistetaan aina saman salaisen kaavan mukaan. Tai jo eläkkeelle siirtyneet kansalaiset istuvat joka sunnuntai-ilta saariston lauttajonossa matkalla kohti kotia, vaikka maanantaina ei olisi jonoa eikä heidän tarvitse mennä töihin. ”Sunnuntaina mennään, koska ollaan aina menty.”
Mihin sarjaan nämä tapaukset kuuluvat?
Saan silloin tällöin positiivista palautetta, kun tarjoan aina erilaisen ruokavinkin viikonlopuksi. Vaihtelusta pidetään. Ihmisen perusluonne tuntuu olevan taipuvainen kangistumaan tiettyihin kaavoihin, mutta pieni osa jokaisesta meistä kaipaa vaihtelua, uusia ideoita ja virikkeitä. Toivon, että vaikka et reseptini mukaan kokkaisikaan, niin nappaa kaupasta edes kerran viikossa joku uusi raaka-aine ja vetreytä mieltä sekä kieltä!
Lopuksi vastaan omiin kysymyksiini:
- Toyotan tehtaiden toimintatapaa kutsutaan laaduksi
- Äidin perunamuusia kutsutaan herkuksi
- jonottamista vain tavan vuoksi kutsutaan kaavoihin kangistumiseksi
- ja jokainen muodostakoon oman kantansa 500 litrasta hernekeittoa.

Suppilovahveropiirakka á la Maija
Olemme nuori perhe ja vasta luomassa perinteitä. Tämän syksyn miniperinne on kuitenkin jo muodostunut. Sienestys mökillä. Pienin, kolmekuukautinen, nukkuu kopassaan sammalmättäällä, kun isosisko etsii sieniä innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna. Ja tulosta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jos jaksat lukea ihan alas asti, niin esittelen toisen asian, josta yritän kovasti tehdä perinnettä.
Tämän perjantain ruokana piiras viime viikonlopun sadosta. Herkullista!
AINEKSET
Taikina
- 5 dl vehnäjauhoja
- 125g pehmeää voita
- hyppysellinen suolaa
- 1,5 dl vettä
Piirakan täyte
- 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)
- 1 punasipuli
- ½ pakettia pekonia
- 2 munaa
- 1,5 dl kermaa
- 1,5 dl maitoa
- 1 dl parmesaania raastettuna
- suolaa ja pippuria
VALMISTUS
Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.
Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle parmesaani. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.
Herkuttele

Maistuisiko kokkikurssi?
Viime keväänä ne aloitimme ja nyt jatkamme - kokkikurssit saaristossa. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tämä on hieno tuote. Sen tietää siitä, kun sitä on hauska toteuttaa!
Tarjolla on kahta eri laatua. Keittiöpäällikkömme johdolla kokkaillut kurssit ryhmille sekä allekirjoittaneen johdolla myös yksityisille.
Tutustu, niin ehkä tutustutaan!
Mukavaa viikonloppua toivotellen - kaavoihin kangistumatta, perinteitä luoden ja kunnioittaen.
Perjantaikokki