Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia - toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea - maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu...

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia
Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

- 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)

- 4 isoa porkkanaa

- 2 kokonaista fenkolia

- voita paistamiseen

- tilkka oliiviöljyä

- merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä

- (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS

Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi - samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa käydä (jos täällä päin liikutte) silakkamarkkinoilla!

Terveisin

Perjantaikokki

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa

Niin syöt kuin elät
Eilen illalla mietin, että mistäs sitä huomiseksi perjantaireseptiläisille kirjoittaisi. Istuin läppärin kanssa ja surffailin. TV oli päällä ja sieltä tuli Elämä Pelissä. Eksyin ohjelman nettisivuille ja sen eliniän ennustavaan testiin. Siinä vastataan noin kolmeenkymmeneen kysymykseen ja ohjelma laskee tilastollisen elinikäodotuksesi. Kysymykset käsittelevät elämäntapoja, ruoka- ja juomatottumuksia, kolesteroliarvoja, asennettasi työhön ja perheeseen, liikuntaa sekä harrastuksia ja monta muuta aluetta.

Tein testin ja pyrin olemaan mahdollisimman totuudenmukainen. Poskipäät kuumottaen myönsin koneelle jopa nauttivani viiniä pari lasia illassa, myös arkisin. Käytökseni huvitti, sillä tuskin niitä vastauksia siellä kukaan reaaliaikaisesti seuraa ja soittelee sitten paikallisille AA-kerhoille, että tuolla Kaarinassa olisi potentiaali raitistettava. Sain kuitenkin ennusteekseni 86 vuotta ja 5 kuukautta. Olin tyytyväinen, kyllä siihen ikään mennessä pitäisi keretä riittävästi.

Hauskinta testissä on, että voit muokata vastauksiasi ja katsoa sitten muuttuneiden tietojen vaikutuksen elinikään. Hah! Voisihan sitä kokeilla elämää vaikka raivoraittiina kasvissyöjänä, joka kokee lapset piinaavaksi lisäksi elämään ja harrastaa yhdistystoimintaa. Ei kun tuumasta toimeen!

Tässä testin tulokset, kun muokkasin elämääni aina yhden muuttujan osalta:

• tiputin omat ja vaimoni tulot nollaan – elinikäni laski 8 kuukautta. Vaimon elinikää tai avioliiton kestoa ei ohjelma tosin laskenut.

• jätin viininautinnot kokonaan – elinikäni piteni vuodella. Siis yksi vaivainen vuosi lisää kun raitistelisin loput 58 vuotta.

• luovuin voista ja kermasta keittiössä, samoin öljyistä. Sain kuukauden lisäaikaa. Hiphei!

• lopetin turvavyön käyttämisen – elämäni lyheni kahdella kuukaudella.

• otin elämääni ihanan lisän – useammin kuin kerran viikossa toistuvan luottamustoimipalaverin. Sain 9 kuukautta lisäaikaa. Selittänee, miksi vanhat pysyvät vallassa.

• ilmoitin olevani täysin tyytymätön tähänastisiin saavutuksiini – elämäni lyheni 11 kuukaudella!

• väitin, että minulla ei ole ystäviä – kurja, yksinäinen vierailuni elävien kirjoissa jäi armollisesti kolme kuukautta etukäteen suunniteltua lyhyemmäksi. Kiitos siitä.

Mitä tästä voi päätellä? Jätä mieluummin turvavyö kiinnittämättä kuin surkuttele elämääsi. Viininjuonnin lopettamisella saisi vuoden lisäaikaa, mutta onko sillä sitten niin väliä, kun vanhainkodissa ei kuitenkaan tarjoilla? Elämä kun tuppaa pitenemään sieltä loppupäästä eikä esim. keskeltä, jolloin lienee oikein kivaa. Mitä tulee rasvankäyttöön, niin ainakin minä laitan tähän alla olevaan reseptiin kermaa, enkä keinotekoista, tehtaalla ennen värjäystä harmaalta näyttänyttä litkua, jonka kyljessä lukee isolla ”VAIN 7% RASVAA!”. Yksi lisäkuukausi siellä vanhainkodissa ei liene sen arvoinen…

Tästä voi tosin myös päätellä sen, että onnelliset absolutistipoliitikot elävät tosi pitkään. Ollapa Vanhanen.

Suosittelen testiä – on oikein mukavaa ajanvietettä. Tosin takuuta eliniän saavuttamisesta ei annettu. Alla olevasta linkistä sinne pääsee.
Elämä Pelissä -testi

Kylmäsavulohella aateloitu kuharulla katkarapu-kermakastikkeessa
Tästä reseptistä saan taas kiittää vaimoani, joka äitiyslomalaisena kokkailee kotona ja ruoka on valmista, kun mies saapuu töistä. Ihan kuin Italiassa – mutta niin ohimenevää!

AINEKSET neljälle

- 4 kuhafileetä

- 100 g kylmäsavulohta

- ½ dl turkkilaista jogurttia

- 1 rkl persiljaa pilkottuna

- 1 tl sitruunamehua

- 1 dl katkarapuja

- 2 dl kermaa

- merisuolaa ja pippuria myllystä

- 8 hammastikkua

Lisukkeeksi esim. höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia tai perunamuusia.

VALMISTUS

Poista fileistä kylkiruodot. Leikkaa fileet selkäruotojen vierestä puoliksi ja poista toisesta fileen puolikkaasta selkäruodot. Mausta kalat suolalla ja pippurilla.

Sekoita jogurtti, persilja ja sitruunamehu. Mausta suolalla. Levitä tasainen kerros fileiden päälle. Päällystä fileet ohuilla kylmäsavulohisiivuilla. Rullaa ja kiinnitä hammastikuilla. Kokoa rullat pystyasennossa uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Pirskottele vielä sitruunamehua tilkka kalojen päälle ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kalojen paistuessa höyrytä kasvikset tai valmista muusi.

Sulata katkaravut ja lisää ne vuokaan muutama minuutti ennen paistoajan päättymistä (etteivät sitkisty).

Yksinkertaista ja helppoa! Kuten miehen elämä...

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Ps. pikkujouluihimme tuli tilaa muutamaan iltaan. Lisätiedot karkeloista alta. Jos päätät osallistua, niin mainitse myyntipalvelullemme, että olet perjantaireseptiläinen, niin tarjoan pienen yllätysedun!
Helpommat pikkujoulut

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Tosikeittiötä kaivatessa
Kokit, ja varsinkin tv-kokit, ovat kansan suosiossa. Studiokeittiöissä kuvatuissa TV-ohjelmissa riittää valinnanvaraa. Eräällä kokkikurssilla yksi kurssilainen kysäisi omaa suosikkiani ohjelmista. Kiemurtelin ulos vastauksesta, sillä en oikein osannut nimetä mitään erityisen hyvää. En kyllä halunnut pahemmin ohjelmia kritisoidakaan, kun en ole parempaakaan tehnyt.

Katselin eilen illalla kokkiohjelmia toisella silmällä tätä kirjoittaessa. Olimme jo syöneet, lapset puuhailivat omiaan ja vaimo hoiti kaukosäätimen käytön, niin onnistuin tekemään useaa asiaa samaan aikaan. Joskus me miehetkin, siis. Näin pätkän David Roccon ”Maku vie Italiaan” -sarjasta ja toisen Köyhistä Ritareista. David Roccon kuvausympäristo vetoaa allekirjoittaneeseen ja se vei selkeän voiton. Aloin jo hieman kaipaamaan takaisin Milanon ”happy hour”-elämään. Tiesitkö muuten, että Italiassa ”happy hour” ei tarkoita kahden euron tuoppia ja Jaloviinaa puoleen hintaan, vaan ilmaisia antipastoja ostaessasi drinkin. Ja antipastopöytä vastasi parhaimmillaan meikäläistä paremman luokan pitopalvelun suoritusta. Opiskelijana elettiin antipastoillakin oivasti. Ja sai vielä drinkin kaupan päälle - sekä kovan janon :)

Yksi asia kokkiohjelmissa häiritsee. Eihän niitä ole oikeasti tehty tavalliselle kotikokille. Yksityiskohtaisesti stailattua ja viimeiseen asti käsikirjoitettua ohjelmaa pitäisi hämmentää aina muutamalla parivuotiaalla pikkuapurilla, jotka hyppäsivät studiokeittiöön auttamaan kokkeja, kun ohjaaja sanoo ”käy!”. Uskon, että näin saataisiin resepteille realistiset valmistumisajat ja sellaiset ruoat ruutuun, jotka ihan oikeasti valmistuvat ”käden käänteessä”. Pikkunäpräämistä ja tuntien esivalmistelua vaativien ruokien osuus pienenisi, kun välillä pitäisi käydä vaihtamassa vaipat, etsiä nallelle sopivaa pipoa eteisestä, huhuilla ”kampelisetää” jostain ”pöpperitalosta” (mitä ikinä ne sitten ovatkaan), ajaa piipaa-autoa pikkukarkulaisen perässä ympäri olohuonetta tai ihan vaan ottaa pilkkomisnopeudesta puolet pois, kun pikkukädet napsivat herkkupaloja leikkuulaudalta tasaiseen tahtiin.

Siinä olisi kunnon tositeeveetä – tosikeittiötä – josta saisi aitoja vinkkejä arkipäivään! Alla oleviin ruokiin ei aikaa paljoa kulu ja samalla valmistuu ruoka kahdeksi päiväksi. Ellei syö kaikkea kerralla.

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Se, mitä äidit, saaristolaiset ja italialaiset osaavat, on kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden hyödyntäminen. Jos jotain jäi yli, taipuu se seuraavana päivänä entistä maukkaampaan muotoon. Meillä jäi tuossa eräänä päivänä savulohipastasta lautasellinen yli ja se piti hyödyntää. Saat nyt siis kaksi reseptiä kerralla – savulohipastan ja savulohipasta-frittatan. Frittata on italiaa ja tarkoittaa käytännössä munakasta, jossa on paljon kaikkea muuta kuin kananmunia. Se tehdään mistä vain ja usein juuri eilisen ruoasta.

Savulohipasta

AINEKSET

- 200 g savulohta

- 1 iso sipuli

- ½ rasiaa herkkusieniä

- 2 dl kermaa

- 1 dl kuivaa valkoviiniä

- 250 g pastaa (esim. spagettia)

- voita paistamiseen

- merisuolaa ja mustapippuria myllystä maustamiseen
- tilkka oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Pastan kiehuessa, valmista kastike.

Pilko sipuli ja paista voissa. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pilkotut herkkusienet. Paista hetki ja lisää kerma. Anna kiehua kevyesti, kunnes kastike on mennyt hieman kasaan. Lisää aivan lopuksi kala.

Keitä pasta al dente, eli sopivasti hampaissa tuntuvaksi. Kaada vesi pois ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa.

Giorno dopo – seuraavana päivänä – dagen efter
Jos pastaa ja kastiketta jäi yli, valmista siitä frittata.

AINEKSET

- Eilisen pasta kastikkeineen

- 6-8 kananmunaa, koosta riippuen

- 100 g parmesaania

- lisukkeeksi esim. vihersalaattia oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Maldon-suolalla maustettuna.

VALMISTUS

Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon pasta. Kaada muna-pasta -seos öljyttyyn paistinpannuun. Raasta päälle parmesaani ja paista kypsäksi miedolla lämmöllä kääntämättä frittataa.Tarjoa vihersalaatin kera.

Maukasta viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Joko tutustuit uudistuneeseen perjantairesepti.fi-sivustoon?
Sivuille on nyt kerätty kaikki tähän asti ilmestyneet tarinat sekä reseptit ja löydät sieltä myös hakusanat, joilla haet kätevästi vaikka kaikki haukireseptit. Suosittelen. Ja sieltä voit suositella myös ystävällesi sivustoa.

http://www.emaileri.fi/g/p/9578/500191/7659/190/68/2

Saariston kalalautanen

Perjantaikokki kesälomalla

Perjantaikokki on tämän viikon viettänyt kesälomaansa Turun saaristossa. Ajankohta on mitä parhain kesälomalle. Ei ole lauttajonoja eikä paarmoja. Hiekkarannat ovat tyhjiä eikä vielä tarvitse tehdä edes avantoa uidakseen. Syksyn ruska on jo värjännyt koivut kauniisti ja kaislikot ovat kellastuneet. Ihan vain ilmoittaakseen, että nyt saavat ne isot hauet tulla - myös perjantaikokin siiman päähään.

Lomamme kaava on yksinkertainen: kokkaillaan ja silloin kun ei kokkailla, niin saunotaan tai nukutaan. Ja anopin mökkiä kun lainataan, niin tietenkin välillä pilkotaan myös puita. Ettei menisi pelkästään laiskotteluksi…

Joillekin ruoka on tapa elää – keino pysyä hengissä, mutta meille se on pikemminkin elämäntapa. Ei ole suurempaa nautintoa, kuin saada vatsansa täyteen maukasta ruokaa. Ja nautinto sen kuin kasvaa, jos ruoka on itse valmistettua. Useimmiten onkin. Tämänkin reissun aloitimme kiertämällä kaikki varteenotettavat raaka-ainekauppiaat. Pakkasimme autoon viisi kassillista ruokaa, lapset, vähän viiniä (sekä hieman vielä varalle) ja suuntasimme kohti saaristoa.

Sen kummempaa suunnitelmaa viikon menusta emme tehneet. Ostimme sitä, mikä näytti hyvältä - paljon hyviä raaka-aineita ja sitten luovuus kunniaan. Hauskaa ja palkitsevaa. Perjantairesepteiksikin kelpaavia annoksia on syntynyt melkein joka illallisella. Olikin hankala päättää tämän perjantain reseptiä. Päädyin tähän helppoon, mutta hyvään kalalautaseen. Suurimman osan saat kaupasta valmiina ja valmistamalla muutaman helpon asian itse, saat yleisön taputtamaan encoren… Ruoka toimii sekä alkuruokana että kevyenä lounaana.

Saariston kalalautanen

AINEKSET

- 8 siivua kylmäsavulohta

- 4 kananmunaa

- 4 siivua saaristolaisleipää

- 4 perunaa

- 100 g lohen mätiä

- 1 purkki smetanaa

- 4 pientä palaa savulohta

- 10 kylmäsavusilakkafileetä

- 2 salottisipulia

- 2 rkl tilliä

- mustapippuria myllystä

- 1 rkl etikkaa

VALMISTUS

Lautaselle kootaan:

- keitetty peruna

- uppomuna

- kylmäsavusilakkamoussea saaristolaisleivällä

- smetana-mäti –kastike

- savulohta

- kylmäsavulohta

Mikäli et löydä kylmäsavusilakoita, niin voit jättää kylmäsavulohen sellaisenaan lautaselta ja tehdä siitä moussen.

MOUSSEPilko sipulit pieneksi. Vatkaa ½ purkillista smetanaa hieman kiinteämmäksi. Poista kylmäsavusilakoista nahat ja pilko liha pieneksi. Sekoita ainekset keskenään. Mausta tillillä ja mustapippurilla. Paahda saaristolaisleipäsiivut pannulla ja päällystä moussella.

UPPOMUNATLämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Lisää etikka. Riko munat lähellä veden pintaa suoraan veteen. Voit myös rikkoa munan kauhaan ja kaataa sen nopeasti veteen. Keitä munia kolme ja puoli minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla ja valuta. Voit syödä munat joko lämpimänä tai kylmänä.

Kokoa lautanen. Sekoita ½ purkillista smetanaa mätiin ja koristele.

Vielä ehdit saaristoon
Käsi sydämellä ja valehtelematta voin kertoa, että luonto saaristossa on juuri nyt erittäin kaunis. Ja tästä kontrastit vain paranevat. Mikäli kalenteriisi mahtuu, niin varaa mökki tai hotelli ja lähde ihmettelemään saariston syksyä. Ja jos pikkujouluaikana löytyy vapaata, niin voimme esitellä erään keinon tutustua saaristoon.Mukavaa ja herkullista viikonloppua!

TerveisinPerjantaikokki

Herrankukkaron Pikkujoulut - kuljetus Helsingistä edestakaisin

Joko tutustuit uusittuun sivustoomme, jossa on mm. kaikki julkaistut perjantaireseptit hakusanoineen sekä "kerro kaverille" -toiminto?

http://www.emaileri.fi/g/p/9414/500191/7531/190/68/3